Tunnistaminen

Osteoporoosi ei aina anna ennakko-oireita vaan se kehittyy yleensä hitaasti vuosien mittaan. Usein vasta pienenerginen murtuma on sairauden ensimmäinen merkki. Pienienergisellä murtumalla tarkoitetaan murtumaa, joka on syntynyt kaatuessa samalta tasolta tai putoamisesta alle metrin korkeudelta. Pituuden lyhentyminen (≥ 4 cm), ryhtimuutokset (rintarangan kaarevuus lisääntyy) ja luustoperäiset kivut voivat olla merkkejä osteoporoosista. Osteoporoosin riskitekijöitä voidaan kartoittaa ja arvioida.

Kuinka yleistä osteoporoosi on?

Suomessa on 336 000 henkilöä, joilla on osteoporoosi. Lisäksi arvioidaan, että vähintään yhtä monella on osteoporoosin esiaste osteopenia. Vuosittain 45 000 murtuman taustasyynä on osteoporoosi. Murtumista 7 000 on lonkkamurtumia. Arvioidaan, että kahdella viidestä yli 50-vuotiaasta naisesta ja yhdellä seitsemästä miehestä murtuu jäljellä olevan elämänsä aikana ranne, nikama tai lonkka. Jopa 44 %:lla 65 vuotta täyttäneistä on alentunut luuntiheys. Tavallisimpia osteoporoosiperäisiä murtumia ovat ranne- ja olkavarren murtumat sekä selkänikamien luhistumat, jotka voivat aiheuttaa huomattavaa pituuden lyhentymistä. Lisäksi ensimmäisen murtuman jälkeen uuden murtuman riski on 2-4-kertainen verrattuna henkilöön, jolla murtumaa ei ole ollut.

Luustoterveydestä voi kuitenkin huolehtia sekä osteoporoosia voi ennaltaehkäistä ja hoitaa ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Osteoporoosidiagnoosi on selvä ja hoito voidaan aloittaa, jos on sairastanut nikama- tai lonkkamurtuman. Myös tällöin tullee tarkistaa mm. laboratoriotutkimuksien avulla, ettei ole sekundaarisia osteoporoosin aiheuttajia.

Osteoporoosi on sairaus, joka heikentää luustoa ja tekee sen hauraaksi, jolloin luu saattaa murtua pienenkin törmäyksen tai kaatumisen yhteydessä. Osteoporoosin aiheuttamat selkärangan nikamien murtumat ovat merkittävä syy kipuun ja liikuntarajoitteisuuteen – samalla ne ovat vahva tulevien murtumien ennustaja. Tästä huolimatta nikamamurtumat jäävät usein tunnistamatta ja niiden taustalla oleva syy jää hoitamatta – jättäen potilaat alttiiksi uusille luunmurtumille.

Nikamamurtuma

• Noin 50 % eurooppalaisista naisista ja 20 % yli 50-vuotiaista miehistä saa osteoporoottisen murtuman loppuelämänsä aikana. ⁶
• Nikamamurtumat ovat yleisimpiä osteoporoottisia murtumia. ^1-4
• Nikamamurtumien esiintyvyys lisääntyy 50 ikävuoden jälkeen molemmilla sukupuolilla. Samassa väestössä esiintyvyys on naisilla suurempi kuin miehillä. ⁷
• Jopa 70% nikamamurtumista jää diagnosoimatta. ^{9, 10}
• Selkärangan murtumien alidiagnostisointi aiheutuu monista eri syistä –mm. siksi, että sekä lääkäri että potilas eivät tunnista selkäkipua nikamamurtuman aiheuttamaksi tai siksi, että lääkäri ei yhdistä potilaan selkäkipua potilaan osteoporoosin riskitekijöihin eikä näin ollen ohjaa selkärangan kuvantamistutkimukseen. ¹⁰
• Vaikka murtuma näkyy röntgentutkimuksessa, radiologit eivät aina havaitse tai selkeästi raportoi nikamamurtumaa lausunnossaan. Niiden osuus on Euroopassa 29 %.

Vakava, henkeä uhkaava seuraus sairastuneille

• Selkärangan murtumiin liittyy 8 kertaa korkeampi kuolleisuus. ^{11, 12, 13}
• Nikamamurtumilla voi olla vakavia vaikutuksia terveyteen ja elämänlaatuun. Ne rajoittavat ihmisen arkipäiväistätoimintaa ja uhkaavat itsenäisyyttä. ¹⁴
• Nikamamurtumien seurauksia ovat selkärangan epämuodostuma ja pituuden lyheneminen, vaikea ja liikkumista rajoittava selkäkipu, liikkumattomuus, itsenäisyyden menettäminen, masennus, sairaalahoidon tarve, hengitysvaikeudet, refluksitauti ja muut ruoansulatuskanavan oireet sekä virtsan karkailu. ^15,16
• Nikamamurtumilla on merkittäviä psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia, jotka johtavat usein masennukseen, itsetunnon menetykseen, kaatumisen pelkoon ja sosiaaliseen eristäytymiseen. ^17,18,19

Tulevien murtumien ehkäiseminen – varhainen tunnistaminen ja ajanmukainen osteoporoosin hoito on välttämätöntä!

• Nikamamurtumat lisäävät paitsi uusien nikamamurtumien riskiä, myös muiden murtumien riskiä – mukaan lukien lonkkamurtumat. ^{3, 8, 13, 21}
• Jopa 20 % nikamamurtuman saaneista naisista saa uuden murtuman vuoden kuluessa. Riski kasvaa nikamamurtumien määrän ja vakavuuden mukaan. ^{21, 22}
• Osteoporoosin lääkehoito vähentää murtumariskiä 6-12 kuukauden kuluessa 50-80 %:lla. ²³
• On tärkeää löytää nikamamurtuman saaneet henkilöt, joilla on osteopenia (osteoporoosin esiaste), ja jotka eivät muuten saisi osteoporoosin lääkehoitoa. ²⁴

Terveyskylän Selkärangan murtuman itsehoito-opas on yleisopas aikuisille, joilla on lääkärin toteama nikamamurtuma ja kivunhoitona selän ojennustukiliivi (ekstensiotuki). Opas ei kuitenkaan korvaa terveydenhuollon ammattilaiselta saatua ohjausta. Pyydä tarvittaessa neuvoa sinulle sopivista ohjeista.