Mitä osteoporoosi on?

Luuston tavanomaista runsaampaa haurastumista kutsutaan osteoporoosiksi. Tällöin luun lujuus on alentunut, luun rakenne heikentynyt ja murtumariski lisääntynyt. Osteoporoosin esiastetta kutsutaan osteopeniaksi, jolloin luun lujuus on jonkin verran alentunut. Osteoporoosin omahoito on luustoterveellisten elintapojen ylläpitämistä päivittäisessä arjessa.

Luusto uusiutuu koko elämän ajan. Luiden vähittäinen haurastuminen on osa normaalia ikääntymistä. Terveessä luussa hajottaja- ja rakentajasolujen työskentely on tasapainossa. Osteoporoosissa luun aineenvaihdunta on seuraava:

1. Luun hajottajasolut kiinnittyvät luun pintaan.
2. Hajottajasolut hajottavat normaalia enemmän luuta ja muodostavat normaalia suuremman onkalon.
3. Luun rakentajasolut muodostavat uutta luuta vähemmän kuin sitä on hajotettu.
4. Luun hajoaminen on suurempaa kuin luun muodostuminen.

Kuka voi sairastua osteoporoosiin?

Vaikka osteoporoosi on yleisintä ikääntyneillä, voi osteoporoosia esiintyä kaikenikäisillä naisilla ja miehillä. Suurin riski sairastua osteoporoosiin on vaihdevuodet ohittaneilla naisilla, koska estrogeenituotannon hiipuminen vaihdevuosi-iässä kiihdyttää luumassan menetystä. Miehillä luumassa pienenee hitaammin. Osteoporoosi voidaan jaotella primaariin ja sekundaariseen osteoporoosiin.

Primaari osteoporoosi (ei yhtä selvää syytä)

• Vaihdevuosien jälkeinen osteoporoosi
• Ikääntymisen myötä syntyvä osteoporoosi
• Perinnöllinen alttius

Sekundaari osteoporoosi (osoitettavissa jokin selvä syy)

• Sairaus esim. hormonihäiriö, keliakia, reuma, kilpirauhasen sairaus ja diabetes
• Lääkitys esim. pitkäaikainen kortisonihoito ja syöpähoidot

Miten osteoporoosi oireilee?

Osteoporoosi ei aina anna ennakko-oireita vaan se kehittyy yleensä hitaasti vuosien mittaan. Usein vasta pienenerginen murtuma on sairauden ensimmäinen merkki. Pienienergisellä murtumalla tarkoitetaan murtumaa, joka on syntynyt kaatuessa samalta tasolta tai putoamisesta alle metrin korkeudelta. Pituuden lyhentyminen (≥ 4 cm), ryhtimuutokset (rintarangan kaarevuus lisääntyy) ja luustoperäiset kivut voivat olla merkkejä osteoporoosista. Osteoporoosin riskitekijöitä voidaan kartoittaa ja arvioida.

Kuinka yleistä osteoporoosi on?

Suomessa on 336 000 henkilöä, joilla on osteoporoosi. Lisäksi arvioidaan, että vähintään yhtä monella on osteoporoosin esiaste osteopenia. Vuosittain 45 000 murtuman taustasyynä on osteoporoosi. Murtumista 7 000 on lonkkamurtumia. Arvioidaan, että kahdella viidestä yli 50-vuotiaasta naisesta ja yhdellä seitsemästä miehestä murtuu jäljellä olevan elämänsä aikana ranne, nikama tai lonkka. Jopa 44 %:lla 65 vuotta täyttäneistä on alentunut luuntiheys. Tavallisimpia osteoporoosiperäisiä murtumia ovat ranne- ja olkavarren murtumat sekä selkänikamien luhistumat, jotka voivat aiheuttaa huomattavaa pituuden lyhentymistä. Lisäksi ensimmäisen murtuman jälkeen uuden murtuman riski on 2-4-kertainen verrattuna henkilöön, jolla murtumaa ei ole ollut.

Luustoterveydestä voi kuitenkin huolehtia sekä osteoporoosia voi ennaltaehkäistä ja hoitaa ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Terveyskylän Selkärangan murtuman itsehoito-opas on yleisopas aikuisille, joilla on lääkärin toteama nikamamurtuma ja kivunhoitona selän ojennustukiliivi (ekstensiotuki). Opas ei kuitenkaan korvaa terveydenhuollon ammattilaiselta saatua ohjausta. Pyydä tarvittaessa neuvoa sinulle sopivista ohjeista.

Lähteet:
Duodecim 2014. Osteoporoosin Käypä hoito -suositus.
Eisman, Bogoch, Dell, Harrington, McKinney, McLellan, Mitchell, Silverman, Singleton & Siris 2012. Making the First Fracture the Last Fracture: ASBMR Task Force Report on Secondary Fracture Prevention.  Journal of Bone and Mineral Research, Vol. 27, No. 10, 2039–2046.