Keliakia

Osteoporoosi on kansansairaus, jonka taustalla on monenlaisia tekijöitä. Normaali luuston uusiutuminen edellyttää monipuolista ravintoa sisältäen riittävästi kalsiumia ja proteiinia, D-vitamiinia, liikuntaa, normaalia hormonitoimintaa sekä perimää, jossa ei ole luustosairauksia. Osteoporoosia voi aiheuttaa lisäksi moni sairaus tai tila sekä lääkehoito.

Luuston terveyteen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, kun sairastaa keliakiaa. Itsehoidon avulla voi ehkäistä monta kivuliasta ja elämänlaatua heikentävää murtumaa.

Miksi keliakiaan liittyy osteoporoosiriski?

Keliakia on autoimmuunisairaus, jossa vehnän, rukiin ja ohran sisältämä gluteeni aiheuttaa geneettisesti alttiille henkilöille suolinukkavaurion. Ohutsuolen suolinukan vaurioituminen heikentää mm. vitamiinien, mineraalien ja muiden ravintoaineiden imeytymistä.

Keliakian tyypillisiä oireita ovat erilaiset vatsavaivat, laihtuminen, anemia ja suoliston ulkopuoliset oireet (mm. ihokeliakia). Toisinaan keliakian ainoana oireena voi olla tavallisessa arjen tilanteessa tullut murtuma.

Keliakiaa sairastavien osteoporoosin taustalla ovat ensisijaisesti häiriöt etenkin kalsiumin ja D-vitamiinin imeytymisessä. Hoitamatonta tai huonosti hoidettua keliakiaa sairastavilla esiintyy 90 % enemmän lonkkamurtumia ja 80 % enemmän rannemurtumia kuin muulla väestöllä. Luuntiheyden paraneminen on nähtävissä tavallisesti jo vuoden kuluttua gluteenittoman ruokavalion aloittamisesta (Duodecim, Keliakia-kirja).

Keliakian ainoana hoitona on elinikäinen tarkka gluteeniton ruokavalio, jolla ohutsuolen suolinukka korjaantuu ja ravintoaineiden imeytyminen palautuu asteittain normaaliksi.

Osteoporoosin riskitekijöitä keliakiaa sairastavilla

Seuraavat riskitekijät voivat lisätä osteoporoosiperäisten murtumien mahdollisuutta keliakiaa sairastavilla:

• Myöhemmin aikuisiällä diagnosoitu keliakia
• Keliakian hoidon laiminlyöminen
• Laktoosi-intoleranssi

Riskien kartoittaminen on tärkeää

Terveydenhuollossa keliakiaa sairastavien luustotiheyden mittaamista tulisi harkita silloin, kun henkilöllä on luusto-oireita, aikaisempi murtuma, vaikea imeytymishäiriö, alipaino, ikää yli 50 vuotta tai muita osteoporoosin riskitekijöitä. 

Osteoporoottisten murtumien ennaltaehkäisyyn tulee kiinnittää huomiota, sillä ne aiheuttavat usein toimintakyvyn vajausta, kipua ja elämänlaadun heikentymistä. Jos luustoasiat askarruttavat eikä lääkäri ole ottanut niitä puheeksi, kannattaa seuraavalla lääkärikäynnillä kysyä asiasta.

Osteoporoosin ennaltaehkäisy ja hoito edellyttävät omaa aktiivisuutta

Osteoporoosin ennaltaehkäisyn ja perushoidon lähtökohtana on terveellinen ravitsemus, liikunta ja kaatumisen ehkäisy. Keliakiaa sairastavien luuston terveyden lähtökohta on lisäksi elinikäinen tarkka gluteeniton ruokavalio, jotta ravintoaineet voivat imeytyä elimistöön normaalisti. Osa osteoporoosia sairastavista tai korkeassa osteoporoosin ja murtumien riskissä olevista tarvitsee lisäksi luulääkehoidon.

Mitä kaikkea tulisi huomioida ravinnossa ja liikunnassa ja miten tämän kaiken voi toteuttaa omassa arjessa? Tutustu osteoporoosin itsehoitopolkuun.