Käypä hoito -suositus

Hoitosuositukset ovat näyttöön perustuvia kansallisia suosituksia terveydenhuollon päätöksenteon tueksi ja sairastavan parhaaksi. Hoitosuositukset toimivat tukena lääkärin käytännön työssä ja perustana laadittaessa alueellisia hoito-ohjelmia.

Osteoporoosin Käypä hoito -suosituksella pyritään parantamaan osteoporoosin diagnostiikkaa ja luomaan yhtenäinen käytäntö osteoporoosin ehkäisyä ja hoitoa varten. Ennen murtumaa osteoporoosin diagnoosi on mahdollista tehdä ainoastaan luuntiheysmittauksella. Väestötasolla luuntiheyden seulonta ei ole tarkoituksenmukaista. Seulonta tulee suunnata murtuman sairastaneisiin ja suuren riskin potilaisiin. Murtumariskiä voidaan arvioida netistä löytyvällä FRAX (Fracture Risk Assessment Tool) murtumien riskitekijäanalyysin avulla. Se laskee riskitekijöiden perusteella lonkkamurtuman ja tärkeimpien osteoporoottisten murtumien todennäköisyyden (%) kymmenen vuoden ajaksi, mikä helpottaa murtumariskin kokonaisarviota ja hoitopäätöksen tekoa.

Osteoporoosin hyvän hoidon lähtökohta on ennaltaehkäisy. Tehokkainta ja keskeisintä osteoporoottisten murtumien estämisessä on huolehtia kalsiumin ja D-vitamiinin riittävästä saannista, oikeat liikuntatottumukset, tupakoinnin lopettaminen ja kaatumisen ehkäisy. Osteoporoosia sairastavan D-vitamiiniannoksen tulisi perustua D-vitamiini pitoisuuden mittaukseen (tavoite 75–120 nmol/l). Osteoporoosin lääkehoito kohdistetaan suuren riskin potilaisiin. Osteoporoosin alueellisen hoidon järjestelyt aloitetaan useimmiten murtuman jo sairastaneista. Erityistä huomiota Käypä hoito -suosituksessa toivotaan terveydenhuollossa kiinnitettävän nikamamurtumapotilaiden tunnistamiseen.

Osteoporoosin hyvän hoidon kokonaisuuden perustana on Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin 2014 julkaisema Osteoporoosi Käypä hoito -suositus. Kohdennettu päivitys 29.6.2015, 18.4.2017 ja 14.2.2018. Suosituksen päivitys alkanut 12.3.2019 ja se julkaistaan vuoden 2020 loppuun mennessä.
Lataa tai tulosta Käypä Hoito -suosituksen potilasversio tästä

Vieritä ylös