Syöpä

Miksi syöpäsairaudet lisäävät osteoporoosiriskiä?

Koska syöpä ja syöpähoidot saattavat haurastuttaa luustoa, on luustoterveyden ja murtumien riskitekijät syytä kartoittaa, mikäli sairastaa tai on sairastanut syöpää tai on läpikäynyt syöpähoitoja. Syövän ja syöpähoitojen luustovaikutusten ilmaantumisen aikajänne saattaa vaihdella yksilöllisesti. Osteoporoottisten murtumien ennaltaehkäisyyn tulee kiinnittää huomiota, sillä ne aiheuttavat usein toimintakyvyn vajausta, kipua ja elämänlaadun heikentymistä.

Syöpähoidoissa olevien henkilöiden riski saada osteoporoosi on kohonnut useasta syystä:

• Syöpähoidoista kemoterapia, sädehoito sekä lääkitys (esim. kortikosteroidi) saattavat haurastuttaa luustoa.
• Tiettyjä syöpiä, kuten eturauhas- tai rintasyöpää, hoidetaan estämällä elimistön omaa hormonituotantoa. Tämä johtaa usein luuston haurastumiseen.
• Lisäksi syövän seurauksena aiheutuvat tekijät, kuten alhainen paino, hauraus, aliravitsemus sekä pitkittynyt vuodelepo, saattavat osaltaan vaikuttaa luustoterveyteen sekä kaatumisriskiin.

Rintasyöpä

Rintasyövän sairastaneilla naisilla on kohonnut riski sairastua osteoporoosiin ja saada murtumia. Tämä johtuu useasta syystä. Naissukuhormoni estrogeeni suojaa luustoa, ja alhaiset estrogeenipitoisuudet kiihdyttävät luuston haurastumista.

Mikäli rintasyöpää on hoidettu aromataasinestäjillä, saattaa luuston haurastuminen olla 2-4-kertaista verrattuna tavanomaiseen vaihdevuosien aiheuttamaan luuston haurastumiseen. Myös murtumariski on tällöin normaalia suurempi.

Kuten estrogeenituotantoa estävä hoito, myös munasarjojen toimintaan vaikuttava leikkaushoito, vähentää huomattavasti estrogeenipitoisuuksia. Hedelmällisessä iässä olevilla naisilla tämä saattaa aikaistaa vaihdevuosia, mikä osaltaan lisää osteoporoosin riskiä.

Syöpää sairastavan luustoterveyden kulmakivet

Syö terveellisesti ja huolehdi, että painosi pysyy normaalina. Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, joka sisältää runsaasti monenvärisiä vihanneksia ja hedelmiä ja josta saa riittävästi proteiinia ja kalsiumia, on yksi luustoterveyden kulmakivistä. Monipuolinen ruokavalio auttaa tyydyttämään luuston kannalta tärkeiden kivennäisaineiden tarpeen. Sekä runsas yli- että alipaino ovat luustolle haitallisia.

Varmista riittävä kalsiuminsaanti. Osteoporoosia sairastavan suositeltu päivittäinen kalsiumin saanti on 1000–1500 mg. Muulle aikuisväestölle suositeltu vuorokausisaanti on 800 mg. Mikäli ruokavalio ei turvaa päivittäistä kalsiumin saantia, tulee kalsiumlisä ottaa tarvittaessa käyttöön.

Varmista riittävä D-vitamiinin saanti. D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin imeytymiseen ja se tukee luuston uusiutumista. Kesäkuukausina osa päivittäisestä D-vitamiinista muodostuu iholla tuottamana auringonvalon vaikutuksesta. Luontaisesti D-vitamiinia on merkittävästi vain muutamissa ruoka-aineissa (kala, kananmunankeltuainen, sienet), mutta Suomessa D-vitamiinia on lisätty myös moniin maitotuotteisiin ja sekä vastaaviin kasvipohjaisiin tuotteisiin ja rasvalevitteisiin. D-vitamiinilisän käyttöä suositellaan alle 18-vuotiaille, raskaana oleville ja imettäville naisille sekä niille, joiden D-vitamiinin saanti ruokavaliosta on niukkaa.

Kaikille yli 75-vuotiaille suositellaan 20 μg päivittäistä D-vitamiinilisää, ja tämän määrän on todettu vähentävän kaatumisia ja murtumia.

Osteoporoosia sairastavalla yksilöllisen D-vitamiinilisän määrän arvioinnin tulisi perustua D-vitamiinipitoisuuden mittaukseen. Verikokeella mitattavan D-vitamiinipitoisuuden suositeltava taso luuston kannalta on 75–120 nmol/l. D-vitamiinilisän määrä on yksilöllinen. Sopiva D-vitamiinin päiväannostus on tyypillisesti 20-50 mikrogrammaa.

Liiku säännöllisesti ja monipuoisesti arjessa. Säännöllinen kehonpainoa kannatteleva ja lihaksia vahvistava harjoittelu, kuten kävely, portaiden kapuaminen ja lihasvoimaharjoittelu, on yksi luustoterveyden kulmakivistä. Puoli tuntia liikuntaa päivässä on suositeltu vähimmäismäärä.

Ennaltaehkäise kaatumisia. Hauraat luut saattavat murtua harmittomalta tuntuvan kaatumisen tai alle metrin korkeudelta tapahtuneen putoamisen seurauksena. Omien riskitekijöiden selvittäminen sekä kotiolojen kaatumisvaaraa lisäävien tekijöiden muuttaminen turvalliseksi ovat keskeisessä roolissa kaatumisenehkäisyssä.

Tupakoinnin ja runsaan alkoholinkäytön välttäminen on tärkeää. Luiden haurastuminen on yhteydessä niin tupakointiin kuin runsaaseen alkoholin käyttöönkin. Tupakoinnin lopettaminen vähentää riskiä sairastua osteoporoosiin. Runsas alkoholinkäyttö on myös haitallista, ja päivittäisen alkoholimäärän ei tulisi ylittää kahta annosta.

• Pyydä, että luustosi kunto ja riskitekijät kartoitetaan
• Varmista, että lääkäri arvioi luustoterveytesi riskitekijöitä esim. FRAX-kyselyn avulla ja yksilöllisen riskiarvioinnin perusteella määrää tarpeen mukaan luuntiheysmittaukseen (DXA) luun mineraalitiheyden selvittämiseksi.
• Syövän lisäksi voi olla muitakin riskitekijöitä (esimerkiksi aikaisempi murtuma, lähisukulaisilla osteoporoosia), jotka lisäävät riskiä saada osteoporoottisia murtumia.
• Myös riittävä kalsiuminsaanti tulisi tarkistaa
• D-vitamiinipitoisuustulisi mitata verikokeella

Lääkehoito tarvittaessa

Joskus osteoporoosin hoidossa tarvitaan myös varsinaista lääkitystä. Lääkehoidon yksilöllinen tarve ja kesto perustuvat luuntiheyden mittauksen lisäksi aina myös henkilökohtaiseen murtumariskiin.

Lähde: International Osteoporosis Foundation. Patient Information Cancer & Bone Health. 2017.

Tilaa Syöpä ja osteoporoosi -esite verkkokaupastamme!