Kasvuikäisen osteoporoosi

Osteoporoosi on sairaus, jossa luusto haurastuu ja siitä tulee heikko – tämän vuoksi murtumia saattaa tulla herkemmin. Osteoporoosia sairastava voi saada murtuman jopa kevyestä tönäisystä, aivastuksesta tai kaatumisesta.

Maailmanlaajuisesti yksi kolmesta yli 50-vuotiaasta naisesta ja yksi viidestä yli 50-vuotiaasta miehestä saa osteoporoottisen murtuman. Murtumat aiheuttavat usein kipua, toimintakyvyn vajausta ja elämänlaadun heikentymistä.

Osteoporoosi mielletään yleensä ikäihmisten sairaudeksi, eikä luustoterveyteen tästä syystä useinkaan kiinnitetä erityistä huomiota lapsuudessa ja nuoruudessa. Kasvuiässä luodaan kuitenkin edellytykset elinikäiselle luustoterveyden ylläpitämiselle.

Vaikka osteoporoosi on harvinainen lapsilla ja nuorilla, sitä tavataan, sillä tietyt sairaudet ja lääkitykset saattavat haurastuttaa luustoa (nk. sekundäärinen osteoporoosi). Myös eräät synnynnäiset luuston sairaudet, kuten osteogenesis imperfecta ja juveniili osteoporoosi, voivat johtaa jo kasvuikäisellä hauraisiin luihin. Yleisimmin kasvuikäisen luiden haurastuminen liittyy esimerkiksi:

  • syömishäiriöön
  • imeytymishäiriöitä aiheuttaviin sairauksiin kuten keliakiaan ja tulehduksellisiin suolistosairauksiin
  • pitkäkestoiseen suun kautta otettuun kortisonilääkitykseen (esimerkiksi astman tai reuman hoidossa)
  • viivästyneeseen murrosikään tai muihin tilanteisiin, joissa sukuhormonien tuotanto on vähentynyt
  • leukemiaan ja muihin lapsuusiän syöpiin
  • diabetekseen
  • liikuntavammaan tai muuhun liikuntaa merkittävästi vähentävä tila

On erittäin tärkeää, että sekundäärisen osteoporoosin riskissä olevat lapset tunnistetaan ajoissa. Tällöin voidaan toimia osteoporoosia ennaltaehkäisevästi.

Lasten osteoporoosi hoidetaan aina erikoissairaanhoidossa.

Vieritä ylös