Hyppää sisältöön

Hyvä hoito

  1. Luuston terveys
  2. Osteoporoosin riskissä olevien tunnistaminen ja/tai murtumapotilaiden seulonta
  3. Osteoporoositutkimukset ja diagnostisointi
  4. Osteoporoosin perushoito ja tarvittaessa lääkehoito sekä murtumien ja kivun hoito
  5. Omahoidon ohjaus ja tuki sekä kuntoutus
  6. Osteoporoosin seuranta
  7. Hoidon organisointi ja hoidon parantaminen

Osteoporoosin diagnostiikan tavoitteena ovat sairauden toteaminen ja vaikuttavan hoidon aloittaminen ennen ensimmäistä murtumaa. Murtumapotilaiden tunnistaminen on sekundaariprevention (uusien murtumien ehkäisyn ja osteoporoosin hoidon) kannalta keskeistä.

Osteoporoosin perushoito (riittävä kalsiumin, D-vitamiinin ja proteiinin saanti, säännöllinen liikunta sekä kaatumisen ehkäisy) on osa jokapäiväistä elämää, jonka tueksi tarvitaan monipuolista ruokavaliota sekä riittävää lepoa ja unta. Osteoporoosin perushoito jatkuu koko eliniän.

Osteoporoosilääkityksen tarve ja kesto puolestaan ovat aina yksilöllisiä ja perustuvat henkilökohtaiseen murtumariskiin. Mahdollisen osteoporoosilääkityksen käytössä on tärkeää säännöllisyys ja pitkäjännitteisyys. Myös hyvä suuhygienia tulee huomioida. Luulääkityksen kesto on tavallisesti ainakin 3–5 vuotta (poikkeuksena teriparatidi). Lääkityksen tehoa tulisi seurata 2–3 vuoden välein luuntiheysmittauksella (DXA).

Osteoporoosissa hoitamattomuuden hinta on korkea! Hyvän hoidon perustana on Osteoporoosi Käypä hoito -suositus (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2020).

Luustoliitto järjestää kuntoutuspalveluita osteoporoosia sairastaville. Kuntoutuksen avulla on mahdollista saada tietoa ja tukea omahoidon toteuttamiseen. Kuntoutuksella vahvistetaan myös potilaan omia voimavaroja osteoporoosin kanssa elämiseen.

Jaa somessa: