Hyppää sisältöön

Lääkehoito

Osteoporoosilääkityksen tarve ja kesto ovat aina yksilöllisiä. Ne määräytyvät osteoporoosia sairastavan henkilökohtaiseen murtumariskin perusteella. Osteoporoosin lääkehoito kohdistetaan iäkkäisiin ja niihin, joilla on suuri henkilökohtainen murtumariski. Hoidon tavoitteena on luunmurtumien, erityisesti nikama- ja lonkkamurtumien, ehkäisy.

Osteoporoosilääkityksen rinnalle tarvitaan aina osteoporoosin hyvä lääkkeetön omahoito: monipuolinen ravitsemus, riittävä kalsiumin, D-vitamiinin ja proteiinin saanti, säännöllinen liikunta, kaatumisen ehkäisy sekä lepo ja uni.

Osteoporoosilääkitystä harkitaan, jos

  • henkilöllä on ollut pienienergiainen murtuma tai
  • luuntiheysmittauksessa todettu osteoporoosi
  • tai luuntiheysmittauksessa todettu osteopenia ja henkilöllä on murtuman riskitekijöitä
  • tai henkilön murtumariski on suuri, mutta luuntiheysmittauksen toteutus on hankalaa tai
  • henkilöllä on kortisonihoito.

Osteoporoosilääkityksen käytössä on tärkeää lääkkeen määräyksen mukainen käyttö, säännöllisyys ja pitkäjännitteisyys. Myös hyvä suuhygienia ja säännölliset hammastarkastukset on hyvä muistaa.

Osteoporoosilääkityksen kesto on tavallisesti ainakin 3–5 vuotta, jonka jälkeen lääkityksen tarve arvioidaan uudestaan. Poikkeuksena on teriparatidi, jonka maksimikäyttöaika on 2 vuotta. Osteoporoosilääkityksen tehoa seurataan luuntiheysmittauksilla. Osteoporoosilääkityksen alkaessa on tärkeää keskustella hoitavan lääkärin kanssa siitä, milloin lääkityksen tehoa kohdallasi seurataan luuntiheysmittauksella.

Osteoporoosilääkityksen vaihtoehdot:

Bisfosfonaatit

  • Vaikutusmekanismina on luun hajoamisen esto.
  • Todettu olevan hyvä teho ja näistä on pitkä käyttökokemus.
  • Poistuvat elimistöstä munuaisten kautta, joten ne eivät sovi vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville.
  • Hampaiden tarkastusta ja asianmukaista ehkäisevää hammashoitoa on harkittava ennen hoitoa.
  • Hoidon kesto yleensä 3-5 vuotta, jonka jälkeen harkitaan lääketaukoa.
  • Tarvittaessa hoitoa voidaan jatkaa yhtäjaksoisesti jopa 10 vuotta.
  • Säilyvät luustossa ja vapautuvat sieltä hiljalleen, joten 1–2 vuoden lääketauko on mahdollinen
  • Hoidon lopettamisen jälkeen tiheysmittaus uusitaan 1–2 vuoden kuluttua
  • Annostelu:
    – suun kautta kerran viikossa/kerran kuussa (esim. alendronaatti, risedronaatti tai ibandronaatti) tai
    – suonen sisäinen infuusio (tsoledronaatti) kerran vuodessa tai
    – suonen sisäinen injektio (ibandronaatti) 3 kk välein
  • Suun kautta annosteltu bisfosfonaatti tulee ottaa vesilasillisen (pelkkää vettä, ei kivennäisvettä eikä muuta juomaa) kanssa. Lääkkeen oton jälkeen ei tule käydä makuulle 30 minuuttiin. Tutustu tarkemmin lääkkeenotto-ohjeisiin pakkausselosteesta ja keskustele niistä tarvittaessa terveydenhuollon tai apteekin ammattilaisen kanssa.

Denosumabi

  • Proteiini (monoklonaalinen vasta-aine), joka estää toisen proteiinin toimintaa.
  • Luun hajottajasolujen muodostumien ja toiminta vähenevät, luun hajoaminen hidastuu sekä luun uusiutuminen tasapainottuu.
  • Ei kerry luustoon, vaan sen vaikutus jatkuu niin kauan kuin lääkettä on verenkierrossa.
  • Käytetään vaihdevuodet ohittaneiden naisten osteoporoosin hoitoon ja miesten osteoporoosin hoitoon, kun luunmurtumien riski on suurentunut
  • Käytetään myös eturauhassyövän leikkaus- tai lääkehoidon aiheuttamasta sukuhormonin (testosteronin) vähenemisestä johtuvan luun haurastumisen hoitoon.
  • Hampaiden tarkastusta ja asianmukaista ehkäisevää hammashoitoa on harkittava ennen hoitoa.
  • Annostelu: 60 mg ihon alainen injektio 6 kk välein
  • Lääkityksellä ei käyttöajan rajoitusta. Denosumabi ei kerry luustoon, vaan sen vaikutus jatkuu vain niin kauan kuin sitä on verenkierrossa. Luuntiheys pienenee nopeasti lääkityksen loppumisen jälkeen, mikä altistaa luunmurtumille. Lääkkeen lopetuksen yhteydessä on syytä käyttää esimerkiksi yhden vuoden ajan muuta lääkitystä hillitsemään luun haurastumista ja suurentunutta murtumariskiä.

Teriparatidi

  • Lisäkilpirauhashormoni (1-84-PTH), joka edistää luunmuodostusta
  • Käytetään menopaussin ohittaneille naisille sekä miehillä, joilla on suuri murtumavaara
  • Käytetään myös pitkäaikaiseen kortisonihoitoon liittyvän osteoporoosin hoitoon
  • Peruskorvausoikeutta varten tarvitaan erikoislääkärin B-lausunto.
  • Annostelu: 20 µg ihon alainen injektio kerran päivässä maksimissaan 24 kk ajan
  • Elinaikana voi saada vain yhden 24 kuukauden kestoisen hoidon.

Romosotsumabi 

  • Vasta-aine, joka elimistössä sitoo ja estää sklerostiinia. Sklerostiini on pieni luustossa esiintyvä proteiini, jolla on tärkeä rooli luun muodostumisen ja hajoamisen säätelyssä. Kiinnittyessään sklerostiiniin romosotsumabi estää sen toimintaa, jonka johdosta uuden luukudoksen muodostuminen lisääntyy ja luun hajoaminen vähenee. Lisäksi romosotsumabi muuttaa luun hajottajasolujen toimintaa ja vähentää siten luun hajoamista. Luunmuodostusta lisäävät ja luun hajoamista vähentävät vaikutukset lisäävät luun massaa sekä korjaavat ja vahvistavat luun rakennetta.
  • Käytetään vaikean osteoporoosin hoitoon vaihdevuodet ohittaneille naisille, joilla on suuri luunmurtumariski.
  • Peruskorvausoikeutta varten tarvitaan erikoislääkärin B-lausunto. Korvausoikeutta ei myönnetä aiemmin ko. hoidon saaneille potilaille.
  • Annostelu: Kaksi ihon alaista 105 mg:n injektiota (yht. 210 mg) kerran kuukaudessa 12 kk ajan
  • 12 kk hoidon jälkeen jälkeen suositellaan siirtymistä luun hajoamista estävään hoitoon.

Naisilla hormonihoitoa (estrogeenikorvaushoito ja tiboloni) voidaan käyttää osteoporoosin estämisessä ja hoidossa. Hormonihoito suojaa luuta niin pitkään kuin sitä käytetään. Miesten testosteronihoito ei ole osteoporoosin spesifinen eikä yksinään riittävä hoito.

Jos epäilet, että osteoporoosilääkitys aiheuttaa sinulle sivu- tai haittavaikutuksia, niin keskustele niistä viipymättä hoitavan lääkärisi kanssa. Älä tee muutoksia lääkehoitoosi ennen kuin olet keskustellut terveydenhuollon ammattilaisen kanssa asiasta. Lääkärin tulee tehdä arvio mahdollisesta haitasta sekä tehdä suunnitelma haitan hoidon ja osteoporoosin jatkohoidon suhteen. Lisäksi tarpeen mukaan on hyvä tehdä lääkkeen haittavaikutusilmoitus. Lisätietoa haittavaikutusilmoituksesta.

Lähteet ja lisätietoa

Jaa somessa: