20.3.2022 Lukunurkka

Haastattelussa SOSTEn johtaja, varapääsihteeri Anne Knaapi:

SOSTE eli Sosiaali ja terveys ry on valtakunnallinen kattojärjestö, joka on jo 10 vuoden ajan koonnut yhteen yli 240 sosiaali- ja terveysalan järjestöä sekä useita kymmeniä muita yhteistyöjäsentahoja. Myös Luustoliitto on SOSTEn jäsen. Anne Knaapi on SOSTEn johtaja ja varapääsihteeri:

– Johtoryhmän jäsenenä vastaan osaltani SOSTEn strategisesta johtamisesta. Erityisvastuualueeni on sote-uudistus, jossa tavoitteeni on tehdä sotejärjestöistä tunnustettu ja näkyvä osa kansallista sosiaali- ja terveydenhuollon toimialarakennetta.

Sote-uudistus on ottamassa isoja askelia kuluvan vuoden aikana. Jotta voisimme aiempaa paremmin ymmärtää käynnissä olevaa muutosta potilasyhdistysten keskusjärjestönä ja tukea jäsenyhdistyksiämme, Luustotieto-lehti haastatteli sote-uudistuksen kanssa jo vuosia työskennellyttä johtaja ja varapääsihteeri Anne Knaapia Suomen Sosiaali ja terveys ry:stä eli SOSTEsta.

Haastattelun teemoina olivat tulevien hyvinvointialueiden tehtävät sote-järjestöjen näkökulmasta, järjestöjen rooli osana hyvinvointialueita sekä mitä pienet potilasyhdistykset voivat tehdä ollakseen mukana muutoksessa. Näiden teemojen ympäriltä syntyi seuraava haastattelu, joka tehtiin tammikuun lopulla verkossa toimivalla Teams-yhteydellä.

– Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen näkökulmasta sote-uudistus on hyvin merkittävä asia. Voidaan sanoa, että järjestöille kyseessä on koko toimintaympäristön uudelleenmuotoilu, Anne Knaapi toteaa.

Järjestöt, toimialasta riippumatta, ovat perinteisesti tottuneet työskentelemään kuntien kanssa. Nyt uudeksi toimijaksi ja yhteistyökumppaniksi tulee sosiaali-, terveys ja pelastuspalveluiden järjestämisestä vastaava hyvinvointialue. Knaapin mukaan erityisen iso muutos tämä on sosiaali- ja terveysalan järjestöille, sillä niiden toiminta kytkeytyy tiiviisti sote-palvelujärjestelmään. Asia on kirkastunut vasta valmistelun aikana.

– Käytännössä sote-järjestöt irrottautuvat uudistuksen myötä muusta niin kutsutusta järjestöperheestä eli liikunta-, nuoriso- ja kulttuurijärjestöistä, sillä ne jatkavat yhteistyötä kuntien kanssa entiseen malliin. Vain sote-järjestöt siirtyvät tekemään yhteistyötä kiinteästi hyvinvointialueiden kanssa.

SOSTE järjestöjen tukena uudistuksessa

Sote-uudistuksen tuoma muutos on niin läpikäyvä, että se vaikuttaa koko SOSTEn toimintaan. SOSTEssa on laadittu oma sote-uudistukseen liittyvä strategiatavoite: osallisuutta ja kilpailukykyä tukeva sote-uudistus.

– Sen tematiikan alla meillä on suuri joukko erityisasiantuntijoita, jotka omassa työssään seuraavat sote-uudistuksen toimeenpanoa eri näkökulmista, kuten palvelujärjestelmien kehitystä kuntalaisten näkökulmasta, palveluja tuottavien järjestöjen näkökulmasta, ruotsinkielisten palveluiden näkökulmasta sekä rahoituksen näkökulmasta.

Kyseessä on SOSTEn sisällä sote-uudistuksen kanssa työskentelevä joukko. Sen lisäksi Sosiaali- ja terveysministeriö on STEAn kautta rahoittanut yhteistyökokonaisuuden nimeltään Järjestöjen muutostuki. SOSTE vastaa tämän kokonaisuuden koordinaatiosta.

– Kumppanina meillä on Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta ja työtä tekee seitsemän järjestöasiantuntijaa eri puolilla Suomea.

Järjestöasiantuntijoiden yhteenliittymä kattaa koko Manner-Suomen ja heistä kunkin toimialue vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueita, yksi kutakin aluetta kohti lukuun ottamatta Uuttamaata.

– Uudellamaalla on kaksi jär jestöasiantuntijaa, sillä Uusimaa on järjestöjenkin näkökulmasta oma erityinen kokonaisuutensa.

SOSTEn sisäisen ja kumppanuudessa tehtävän sote-työn lisäksi SOSTE tekee yhteistyötä ministeriöiden kanssa:

– Meillä on tiivis yhteys erityisesti Sosiaali- ja terveysministeriön sotetoimeenpanon Yhdyspintatyöryhmään.

Knaapin mukaan SOSTEn omat sote-uudistukseen liittyvät rakenteet ovat muotoutuneet hyvin ja ne ovat osoittautuneet toimivaksi. Knaapi itse johtaa SOSTEssa kokonaisuudessaan sitä työtä, joka liittyy sote-uudistukseen järjestöjen näkökulmasta.

– Olen istunut vuosien saatossa mukana useammassa eri sote-uudistuksen versiossa niiden seurantaryhmissä. Nyt sote-lakipaketin astuttua voimaan seurantaryhmä lopetti työskentelynsä ja siirryttiin sote-uudistuksen toimeenpanovaiheeseen.

Nyt Knaapi on mukana Sosiaali- ja terveysministeriön Yhdistyspintatyöryhmässä seuraamassa uudistuksen etenemistä.

SOSTEn omat sote-uudistukseen liittyvät rakenteet ovat muotoutuneet hyvin ja ne ovat osoittautuneet toimivaksi.

Anne Knaapi

Palvelua tarjoavia järjestöjä on monenlaisia

SOSTE on tehnyt paljon työtä erityisesti sote-palvelutuotantoa tarjoavien järjestöjen eteen. Mikä näiden järjestöjen tarjoamien palveluiden tilanne on tällä hetkellä?

Palveluja tuottavia järjestöjä on monenlaisia, Knaapi huomauttaa.

– Suurimmilla palvelua tuottavilla järjestöillä on vankka ammatillinen pohja, ja niissä toimitaan kuten sote-alan yrityksissä. Kun mennään pienem piin palveluja tuottaviin järjestöihin, joita meillä on paljon, korostuvat toimintaympäristön muutoksen tuomat haasteet.

Knaapi kuvaa pienien palveluja tarjoavien järjestöjen skaalautumishaastetta: kun siirrytään kunnista aiempaa suurempaan hankintayksikköön hyvinvointialueiden myötä, eivät pienet järjestöt aina pysty tarjoamaan palveluita riittävän suurella volyymillä.

– Järjestöjen pitäisi pystyä skaalaamaan palveluitaan hyvinvointialuetasolle. SOSTE yrittää osaltaan muistuttaa ja pitää huolta siinä, että hyvinvointialueet pilkkoisivat kilpailutuksia pienempiin osiin, jotta myös pienemmät toimijat pystyisivät toimimaan palveluntarjoajina.

Knaapi nostaa esiin myös palvelusetelin ja henkilökohtaisen budjetin käytön, jotka turvaisivat pienempien toimijoiden osallistumismahdollisuuksia.

Lisäarvo esiin

Pienien, täysin vapaaehtoisvoimin toimivien yhdistysten on tärkeää kirkastaa se, mikä on yhdistystoiminnan merkitys.

– On ilman muuta selvää, että niillä on oma roolinsa asiakaskokemuksen ja asiakasnäkökulman avaamisessa. Tällaisissa yhdistyksissä kristallisoituu potilasjärjestöjen tuoma lisäarvo, sillä ne antavat äänen omalle taustaryhmälleen.

Pienet vapaaehtoisjärjestöt voivat Knaapin mukaan vapauttaa itsensä niistä huolista, mitkä liittyvät palvelutuotantoon:

– Sen sijaan tällaisten järjestöjen kannattaa keskittyä siihen, mikä on oman yhdistyksen toiminnan tarkoitus ja mitkä ovat ne toimintamuodot, joiden kautta voi liittyä tähän suureen sote-uudistuskokonaisuuteen.

Omakohtaisen kokemuksen arvo on nykyisin laajasti tunnustettu, Knaapi kertoo. Pienille järjestöille kaikki ne foorumit, joissa voi välittää jäsenistön asiantuntemusta ja asiakaskokemusta sekä kertoa yhdistyksen tarjoamasta vertaistuesta, ovat niitä, joissa kannattaa toimia.

– Vapaaehtoispohjalla perinteisesti toimivien ja jäsentensä ääntä välittävien yhdistysten tulisi osallistua hyvinvointialueen tilaisuuksiin ja hakea sieltä tietoa ja ennen kaikkea viedä tietoa omasta toiminnastaan hyvinvointialueelle.

Knaapi painottaa järjestöjen näkyvyyden merkitystä alueilla: on tärkeää, että järjestöjen toiminta tulee tunnistetuksi ja että tieto järjestöjen toiminnan sisällöistä saadaan kytkettyä niihin sähköisiin tietojärjestelmiin, sähköisille alustoille, joita käytetään hyvinvointialueilla. Toki haasteeksi tulee se, miten pysyä ajan tasalla alueellisista tilaisuuksista ja osallistumisen paikoista, Knaapi toteaa.

Kun hyvinvointialueet aloittavat, laaditaan alkuvaiheessa alueen hyvinvointistrategia sekä palvelustrategia. Nykyisin strategian laadinnan tulee olla osallistava, ja odotettavissa onkin erillisiä alueellisia kuulemistilaisuuksia ja laajaa kansalaiskeskustelua osana strategian rakentamista. Tähän keskusteluun Knaapin mukaan olisi yhdistysten tärkeää päästä mukaan.

SOSTE yrittää omalta osaltaan pitää huolta siitä, että myös pienemmät järjestöt pystyisivät toimimaan palveluntarjoajina hyvinvointialuetasolla.

Anne Knaapi

Rahoitus täytyy turvata

Pienillä yhdistyksillä on ollut perinteisesti tärkeää yhteistyötä kuntien kanssa, jolloin kunnat ovat voineet tarjota yhdistykselle toiminta- tai liikuntatiloja sekä pientä taloudellista tukea. Nyt joissain kunnissa on ilmoitettu, että kunnat eivät enää tee sote-järjestöyhteistyötä vaan se on alueen toimenkuvaan kuuluva asia.

– Olemme nostaneet tämän asian useasti keskusteluun sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Kuntien toiminta-avustus on ollut keskimäärin 700 euroa järjestöä kohden. Kyseessä ovat pienet rahat, mutta ehdottomasti välttämättömät yhdistysten toiminnan kannalta.

Knaapin mukaan tällaiset järjestöt toimivat kunnan ja hyvinvointialueen yhdyspinnalla. Kunnat helposti tulkitsevat muuttuneessa tilanteessa, että asia siirtyy hyvinvointialueen hoidettavaksi. Knaapi muistuttaakin, että tämä on vielä ratkaisematon asia:

– Ikävä kyllä tällä hetkellä tämä asia hautautuu kaiken muun hyvinvointialueen käynnistyksen alle. Nyt pelkona on, että kunnat tekevät ratkaisuja ilman, että ehditään keskustella asiasta ja ratkaista pienten sotejärjestöjen tukeminen.

Sote-uudistuksen lisäksi käynnissä on myös hyte-uudistus eli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen uudistus, Knaapi muistuttaa. Järjestöjen näkökulmasta hyte ei kuulu vain kunnille, vaan se on myös osa hyvinvointialueiden työtä. Kyseessä on ennaltaehkäisy sekä pitkäaikaissairaan toipumisen ja omahoidon tuki. Nämä Knaapi luokittelee edelleen hyte-toiminnaksi:

– Kun kyse on järjestöjen hytetoiminnasta, niiden rahoitus tulisi turvata joko kunnista tai alueilta, sillä hyte kuuluu molempien tehtäviin.

Yhdenvertaiset palvelut hyvinvointialueen sisälle

Yhdeksi keskeiseksi sote-uudistuksen kysymykseksi Knaapi nosta hyvinvointialueiden itsehallinnon. Alun perin sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena oli tarjota yhdenvertaiset sote-palvelut eri puolille Suomea. Nähtäväksi jää, tuleeko näin tapahtumaan.

– Hyvinvointialueiden itsehallinnon vuoksi ministeriö voi käyttää lähinnä informaatio-ohjausta.

Kuntien välisistä palvelueroista tullaan siirtymään tulevaisuudessa hyvinvointialuetasolle: sote-palveluiden kuntien väliset erot siirtyvät nyt hyvinvointialueiden välille.

Luustoliiton yhdistysaktiiveille sote-uudistuksen keskellä Anne Knaapi sanoo terveisinään:

– Sote-järjestöt on otettu hyvin vastaan sote-keskustelussa. Se on merkki siitä, että järjestöjen merkitys ymmärretään ja toiminnalle on vahva tilaus.

Toimintatapojen ja yhteistyön muotoutuminen tulee viemään aikaa ja välillä voi tulla tunne siitä, että oma ääni ei kuulu.

– Nyt tarvitaan sitkeyttä ja kärsivällisyyttä samassa paketissa, Knaapi muistuttaa.

Teksti: Ansa Holm
Kuva: SOSTE

Artikkeli on julkaistu aiemmin Luustotieto 1/2022 -lehdessä. Tutustu SOSTEn verkkosivuihin.