Miksi osteoporoosin hyvä hoito ei toteudu?

Murtunut käsi kipsissä, teksti: Seuraavaksi lonkka?

Yleinen luuston sairaus osteoporoosi ilmenee arjen tilanteissa tulevina murtumina, pituuden lyhenemisenä sekä ryhdin kumartumisena. Osteoporoosia sairastaa 400 000 suomalaista ja se voi olla taustalla jopa 40 000 murtumassa vuosittain. Tämä tarkoittaa murtumia saaville kipua, kärsimystä, vaikeuksia arjessa sekä heikentynyttä toimintakykyä. Murtumat myös lisäävät hoivan tarvetta ja erityisesti lonkkamurtumat ja vaikeat nikamamurtumat lyhentävät elinikää. 

Yhteiskunnalle tämä tarkoittaa ensihoitohenkilöstön lisätyötä, murtumien ja toisinaan kroonisen kivun hoitoa, monenlaisia arjen hoito- ja hoivapalveluita sekä moninaisia muita kustannuksia. 

Osteoporoosi on etenevä sairaus. Mikäli osteoporoosia ei diagnostisoida ja hoideta eikä osteoporoosia sairastavalle tarjota tietoa ja tukea itsensä hoitamiseen, osteoporoosi etenee aiheuttaen uusia, tavallisesti entistä vakavampia ja vaikeammin hoidettavia murtumia.

Lääkäriseura Duodecim ylläpitää alueellisten hoitoketjujen rekisteriä. Koko HUS-alueen kattavaa osteoporoosin hoitoketjua ei sieltä löydy. Osteoporoosin hoitoketju löytyy vain HUS-Lohja -alueelle. Onko niin, että osteoporoosin hoitoketjuja ei muualla koko laajan HUS-alueen sisällä ole?

Käytännössä osteoporoosia itsellään epäilevän ihmisen pitäisi itse osata ottaa yhteyttä perusterveydenhuollon hoitajaan, joka oman arvionsa perusteella määrittää, onko potilaalla tarvetta lääkärin tapaamiseen. Mikäli potilas saa lääkäriajan, lääkäri voi tehdä lähetteen luuntiheysmittaukseen, jonka tuloksen perusteella on mahdollista tehdä diagnoosi. 

Toinen vaihtoehto on se, että potilasta muun syyn takia hoitava ja tavallisesti hyvin kiireinen terveyskeskus- tai erikoissairaanhoidon lääkäri osaa oma-aloitteisesti tuoda esille osteoporoosin mahdollisuuden.

Myös osteoporoosia sairastavan omahoidon ohjaus on satunnaista. Luuntiheysmittauksen tulosten valmistuttua mahdollista luulääkereseptiä kirjoittava lääkäri saattaa kertoa lääkkeen käyttöä koskevaa ohjetta antaessaan, miltä osin ravintoon tulee kiinnittää huomiota, minkä käyttää D-vitamiinia, miten liikkua ja estää kaatumiset. Näin laajan kokonaisuuden omaksuminen lääkärin vastaanotolla voi olla haastavaa potilaalle. 

Toinen vaihtoehto potilaalla on soittaa hoitajalle ja pyytää häneltä neuvontaa. Minkä verran kukin hoitajista osaa tarjota osteoporoosin omahoidon kokonaisuuden, lienee sattumanvaraista. 

Pahimmillaan osteoporoosia sairastava on saanut diagnoosin puhelimessa ja luulääkeresepti on lähetetty sähköisesti lähimpään apteekkiin. Moni alueen osteoporoosia sairastava onkin onneksi löytänyt tiensä alueen luustoyhdistykseen ja on saanut sieltä tietoa ja tukea itsensä hoitamiseen. 

Osteoporoosin hyvä hoito on kannattava investointi. Sen avulla voidaan säästää merkittävästi potilaiden, omaisten ja yhteiskunnan voimavaroja. Onko meillä varaa osteoporoosin huonoon hoitoon?

Tiina Huusko, puheenjohtaja
Ansa Holm, toiminnanjohtaja
Suomen Luustoliitto ry

Irene Roos, puheenjohtaja
Pääkaupunkiseudun Luustoyhdistys ry

Kirjoitus julkaistu 20.10. hs.fi-palvelussa.

Vieritä ylös