17.6.2022 Lukunurkka

”Kun aloitte kasvaa, muodostui sisäänne luja rakenne, joka tukee lihaanne ja lihaksianne ja jota kannatte sisässänne, tai parempi olisi ehkä sanoa, että se kantaa teitä.”

Thomas Mann. Tohtori Faustus

Näinhän luusto yleensä nähdään, passiivisena henkarina, johon muu elimistö ripustautuu. Mutta luusto, luut, ovat myös paljon muuta. Se on tärkeä kivennäisaineiden (mineraalien kuten kalsium ja fosfori) varasto elimistön tarpeisiin. Luusto on myös aktiivinen kudos, joka jatkuvasti hajoaa ja uusiutuu. Tämä on välttämätöntä, jotta sen kestävyys ja normaali toiminta säilyisi, mutta toisaalta epätasapaino altistaa myös liialliselle hajoamiselle – osteoporoosille.

Paljon luustosta ja sen toiminnasta jo tiedetään ja tietoa on voitu käyttää menestyksellisesti esimerkiksi osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa. Luuston aineenvaihdunta on kuitenkin jatkuvasti osoittautunut yhä monimutkaisemmaksi. Mukana on sekä luusolujen (osteoklastit, osteoblastit, osteosyytit) toimintaa, että ulkopuolisten hormonien – kuten estrogeeni ja D-vitamiini – vaikutuksia. 2000-luvun aikana on lisääntyvästi kiinnitetty huomiota myös luun omaan hormonituotantoon, jolla on monipuolista vaikutusta paitsi luustoon myös koko elimistön kannalta.

Tätä luuston roolia aktiivisena umpieritys- eli endokrinologisena elimenä on äskettäin yksityiskohtaisesti käsitelty Duodecimissa ilmestyneessä katsauksessa (HolmlundSuila ja Mäkitie 2022). Seuraavassa muutamia keskeisiä kohtia.

Luun soluista osteoblastit ja ehkä osteosyytitkin erittävät verenkiertoon ainakin kolmea hormonin tapaan vaikuttavaa ainetta: fibroblastikasvutekijä 23:a (FGF23), lipokaliini 2:a ja osteokalsiinia. Ne osallistuvat elimistön fosfaatti- ja D-vitamiiniaineenvaihduntaan sekä glukoosi- ja energiatasapainon säätelyyn. On kuitenkin huomattava, että monet havainnot ovat vasta kokeellisia ja näyttö sekä yksityiskohdat niiden toiminnasta ihmisellä on vielä puutteellista.

Hormoneista FGF23:sta on tällä eniten tietoa käytännön lääketieteen kannalta. FGF23 osallistuu fosfaatin aineenvaihduntaan vaikuttamalla munuaisiin, joka osallistuu myös D-vitamiiniaineenvaihduntaan.

FGF23:n vaikutuksesta veren fosfaattipitoisuus pienenee, se hillitsee D-vitamiinipitoisuuden suurenemista ja muun muassa hyperkalsemian kehittymistä. Tämä luuston ja munuaisten välinen palautesäätely häiriytyy munuaisten vajaatoiminnassa ja FGF23:n vaikutuksen estämisellä voisi olla vaikutusta ennusteeseen.

FGF23:lla on myös monia muita vaikutuksia, muun muassa kalsium-, natrium- ja rauta-aineenvaihduntaan sekä tulehdukseen, mutta näiden käytännön merkitys on toistaiseksi epäselvä.

FGF23:a vastaan on jo kehitetty lääke, monoklonaalinen vasta-aine burosumabi, jota voidaan käyttää harvinaisessa perinnöllisessä riisitaudissa (hyperfosfatuurinen hypofosfatemia, XLH), johon liittyy fosfaatin vajaus. Ehkäpä käyttöaiheet jatkossa vielä laajenevat, esimerkiksi kroonisen munuaisten vajaatoiminnan hoitoon.

Luuston erittämien lipokaliini 2:n ja osteokalsiinin on kokeellisissa tutkimuksissa todettu osallistuvan energiatasapainon säätelyyn glukoosiaineenvaihdunnan ja ruokahalun säätelyn kautta. Vaikka tulokset ovat hyvin kiinnostavia, näidenkin lopullinen merkitys ihmisellä on vielä epäselvä. Elimistömme osille näyttää löytyvän uusia funktioita. Suolistolla tai paremminkin sen bakteerikasvustolla (mikrobiomilla) saattaa olla yhteyksiä aivotoimintoihin (suoli-aivo-akseli).

Luuhormoneista osteokalsiinilla on raportoitu vaikutuksia muistitoimintoihin ja käyttäytymiseen – ainakin hiirillä. Etenkin iäkkäillä ihmisillä muistisairaus on kylläkin yleensä monen tekijän summa, joten luusta tuskin siihen sairauteen löytyy yleispätevää parannuskeinoa.

Kirjallisuutta

• Holmlund-Suila E, Mäkitie O. Luu endokriinisenä elimenä. Duodecim 2022;138:31-37
• Choi H. ym. Gut microbiota as a hidden player in the pathogenesis of Alzheimer’s disease. J Alzheimers Dis. 2022 Feb 22. doi: 10.3233/JAD-215235.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Luustotieto 2/2022 -lehdessä.