29.12.2022 Lukunurkka

Luuston huolto on koko elämän mittainen prosessi. Ihmisten sairastaessa ja vanhetessa siinä painottuu yhä enemmän terveydenhuollon ammattilaisten rooli ja asiantuntemus. Pienienerginen murtuma on aina vaaranmerkki. Lähes kaikkien sen saaneiden luuston kunto ja sitä heikentävät riskitekijät tulisi selvittää sekä tehdä luuston huollon suunnitelma.

Pienienerginen murtuma ja osteoporoosiriski kulkevat käsi kädessä

Joulukuussa 2020 ilmestynyt osteoporoosin Käypä hoito -suosituksen päivitys nosti luuston kunnon valokeilaan ja useiden luentosessioiden teemaksi muun muassa alueellisilla lääkäripäivillä. Näin oli myös touko-kesäkuun vaihteessa 2022 pidetyillä Pohjolan Lääkäripäivillä, jossa oli monipuolinen Osteoporoosi ja matalaenergiset murtumat -koulutus. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi ortopedian professori, osastonylilääkäri Juhana Leppilahti ja moderaattorina osteoporoosihoidon vastuulääkäri, ortopedian ja traumatologian sekä kirurgian erikoislääkäri, LT Maarit Valkealahti (Oulun yliopisto ja Oulun yliopistollinen sairaala). He ovat vastaajina myös seuraavassa.

Miksi osteoporoosi ja siihen liittyvät pienienergiset murtumat otettiin luentoteemaksi Pohjolan Lääkäripäivillä?

• Osteoporoosia sairastavia on paljon ja heidän tunnistamisensa sekä uusien murtumien ehkäisy tulisi olla kaikkien lääkärien yhteinen missio. Sairaaloiden osteoporoosin vastuulääkärit ja murtumahoitajat pystyvät seulomaan ja tekemään hoitosuunnitelman vain pienelle osalle pienienergisen murtuman saaneista potilaista. Osteoporoosin hoidon päävastuu on perusterveydenhuollon puolella kuten Käypä hoito -suositus linjaa. Murtuman saaneiden henkilöiden kannattaakin ehdottomasti mennä akuuttivaiheen jälkeen terveyskeskuslääkärin vastaanotolle osteoporoosiseulontaan, jos sairaalasta on näin ohjeistettu. Osa murtumapotilaista on jättänyt nämä käynnit väliin korona-aikana. Hoitovelkaa on siis saattanut kertyä myös osteoporoosin osalta.
• Osteoporoosin lääkehoito kohdistetaan suuren riskin potilaisiin ja sen tarpeen arviointi kuuluu osteoporoosiseulontaan. Lääkityksen tavoitteena on luunmurtumien estäminen.

Mitkä ovat tärkeimmät vinkkinne osteoporoosia ja siihen liittyvää murtumariskiä koskien?

1. Tasamaalla kaatuminen on hyvä osteoporoositesti. Terveen luun pitäisi kestää tällainen vammaenergia. Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun lujuuden heikentyminen altistaa murtumalle.
2. Pienen vammaenergian myötä syntynyt murtuma (tavallisimmin rannemurtuma) on usein ensimmäinen viite osteoporoosista. Näillä henkilöillä pitäisi olla mahdollisuus päästä luuntiheysmittaukseen. Myös lonkkamurtuma, joka voi olla jopa hengenvaarallinen, on usein selvä merkki osteoporoosista.
3. Pituuden lyhentyminen useita senttejä viittaa vahvasti osteoporoottiseen nikamamurtumaan (nikamien kasaanpainumiseen).
4. Osteoporoosia sairastavan henkilön D-vitamiiniannoksen tulisi perustua S-25(OH)D-pitoisuuden mittaukseen (tavoitetasona on 75–120 nmol/l) kuten Käypä hoito -suosituksessa todetaan. Oulun yliopistollisessa sairaalassa D-vitamiinitason mittaaminen kuuluu osteoporoosipotilaan verikoepakettiin.
5. Luustolle haitalliset tekijät kuten tupakointi, liikkumattomuus ja yksipuolinen ravitsemus kannattaa minimoida. Sekä lihasmassaa vahvistavaa jumppaa että luustoa kuormittavaa iskutyyppistä liikuntaa olisi hyvä harrastaa säännöllisesti.
6. Osteoporoosin hoito on yksilöllistä ja se edellyttää sekä sitoutuneisuutta omahoitoon että säännöllistä seurantaa hoitavan lääkärin toimesta.

Onko joitakin potilasryhmiä, joiden osalta pitäisi kiinnittää erityistä huomiota luuston kuntoon ja terveyteen?

• Esimerkiksi suuret kortisoniannokset ja usein toistuvat kortisonitablettikuurit vaikuttavat epäedullisesti luustoon. Ortopedin näkökulmasta ensimmäiseksi tulevat mieleen ne reumaa sairastavat henkilöt, jotka käyttävät säännöllisesti tai toistuvasti glukokortikoidilääkitystä.
• Korona-aika ja siihen liittyvät viiveet ovat voineet heikentää monen sairauden kuten astman ja keuhkoahtaumataudin hoitotasapainoa. Luuston näkökulmasta esimerkiksi keuhkosairauksien kohdalla kannattaa miettiä hoidon mahdollista tehostamista muulla tavoin ennen kuin päädytään kortisonitablettilääkityksen aloittamiseen.
• Osteoporoosin ehkäisyssä keskeisiä väestötason kohteita ovat Käypä hoito -suosituksen mukaan kalsiumin ja D-vitamiinin riittävästä saannista huolehtiminen, vajaaravitsemuksen tunnistaminen, oikeista ravitsemus- ja liikuntatottumuksista huolehtiminen, tupakoinnin lopettaminen ja kaatumisen ehkäisy.

Teksti: Lääketieteellisen viestinnän asiantuntijalääkäri Maj-Leena Tuhkanen, Lääkärisanomat ja Mediviestintä
Kuva: Jussi Tuokkola

Lähde: Osteoporoosi Käypä hoito -suositus, 2020. www.kaypahoito.fi

Artikkeli on julkaistu aiemmin Luustotieto 4/2022 -lehdessä.