Hyppää sisältöön

Arja Huhta (69 v.): ”Sairaus ei määrittele minua”

Taivas on hieman pilvinen. Ilmassa tuoksuu samanaikaisesti syksy ja talvi. Eletään lokakuuta, lehdet vaihtavat väriään vauhdilla. Olen matkalla tapaamaan Arjaa Vantaalle, kun sää alkaa enteillä jo sadetta. Tunnelma muuttuu kuitenkin aurinkoiseksi, kun tapaan Arjan.

Arja on muuttanut Vantaalle ensimmäisen kerran vuonna 1997. Välissä asuinpaikkakuntana oli myös Porvoo, jonne Arja pohti jokin aika sitten muuttavansa vielä takaisin:

– Vantaalta pääsee joka paikkaan yksin, ja täällä on kavereitakin. Voin lähteä pyöräilemään tai kaupungille. Kaikki on lähellä. Päätin jäädä tänne, Arja kertoo.

Pyöräily on yksi Arjan mieliharrastuksista. Pyörällä on tullut liikuttua paljon ja jo nuoresta saakka:

– Oulussa asuessani saatoin tehdä jopa 110 kilometrin pyörälenkkejä.

Oulu toimikin Arjan kotipaikkakuntana aina vuoteen 1983 saakka. Koulujen jälkeen hän työskenteli Oulussa muun muassa Syöpäyhdistyksen patologian laboratoriossa. Oulusta elämä johdatti Arjan Etelä-Suomeen.

Rannemurtuma varoitusmerkkinä

Oulusta lähdettyään Arja muutti ensin Porvooseen, sitten Vantaalle, takaisin Porvooseen ja uudelleen vielä Vantaalle. Vuosiin mahtui perhe-elämää sekä työskentelyä muun muassa taksinkuljettajana ja järjestön toiminnanjohtajana. Palataan kuitenkin hetkeksi vielä aikaan Porvoossa.

Eletään vuotta 2015. Arja on jäänyt eläkkeelle ja muuttanut jokin aika sitten Vantaalta takaisin Porvooseen. Arja sai rannemurtuman, jota tutkittiin niin julkisella puolella Porvoossa kuin yksityisellä Helsingissä. Murtuma hoidettiin, mutta asiaan ei kiinnitetty huomiota sen enempää.

Vuonna 2017 terveydenhoitajalla käydessään Arja otti asian uudelleen puheeksi. Arja kertoi rannemurtumastaan, ja hän pääsi verikokeisiin. Kun tuloksia käytiin läpi lääkärin kanssa, Arja otti aiemman murtuman jälleen puheeksi. Luuntiheysmittausta piti itse pyytää.

– No mene nyt sitten, Arja kertoo lääkärin todenneen.

Arja liikkui paljon ja söi terveellisesti, joten lääkäri ei uskonut murtuman taustalta löytyvän osteoporoosia. Luuntiheysmittauksen perusteella Arjalla todettiin kuitenkin osteoporoosi. Syytä sairauteen ei ole selvitetty. Suvussakaan ei ole toista osteoporoosia sairastavaa.

– Olin aika hämmentynyt ja mietin, miten tämä voi olla mahdollista, Arja muistaa pohtineensa.

Terveydenhuollosta ei saanut minkäänlaista ohjeistusta tai opastusta sairauden hoitoon. Esimerkiksi D-vitamiinipitoisuus mitattiin verikokeella Arjan omasta aloitteesta.

Diagnoosin jälkeen

Arja kertoo jo diagnoosin saadessaan tietäneensä, mitä osteoporoosi tarkoittaa. Hän tiesi myös, miten luuston kuntoon voi itse vaikuttaa. Vaikka diagnoosi tuli yllätyksenä, ei Arja ole kokenut sen vaikuttaneen arkeensa. Läheiset reagoivat diagnoosiin paljon vahvemmin kuin Arja itse.

– Läheiseni pelästyivät enemmän ja ajattelivat, että nyt en voi enää tehdä asioita. He pelkäsivät, että kaadun ja saan uuden murtuman, Arja muistelee.

Arjalle oli kuitenkin tärkeää pitää kiinni tavallisesta arjesta ja mennä ja liikkua edelleen. Niin hän on myös tehnyt.

– Nyt läheisenikin ovat huomanneet tämän, eivätkä he enää murehdi niin paljoa. Alku oli heille enemmänkin shokki. He ajattelivat, että nyt se painuu kasaan, Arja jatkaa.

Osteoporoosin hoidossa luulääkehoito määrätään vain suuressa murtumariskissä oleville henkilöille. Myös Arjalle tarjottiin lääkehoitoa, mutta hän halusi ennemmin selvittää, voisiko omahoito riittää. Arjalle ei kerrottu lääkehoidon taustoista, lääkehoidosta tai sen kestosta: hänelle annettiin vain resepti.

– Haluan katsoa seuraavaan mittaukseen saakka, miten omahoito on toiminut. Tulosten jälkeen mietin asian uudelleen, Arja pohtii.

Lisäpotkua omahoitoon

Osteoporoosin omahoidon kulmakivet ovat samat kuin luuston terveyden kulmakivet. Omahoidossa on tärkeää pitää huolta monipuolisesta ravitsemuksesta, riittävästä kalsiumin, D-vitamiinin ja proteiinin saannista, säännöllisestä ja monipuolisesta liikunnasta sekä kaatumisen ehkäisystä.

Lisäksi on tärkeää huolehtia muutoin terveellisistä elintavoista: tupakoimattomuus ja alkoholin käyttö vain kohtuudella ovat myös avainasemassa. Myös riittävästä levosta ja palauttavasta unesta tulee huolehtia.

Arja liikkuu edelleen paljon ja syö terveellisesti. Liikkuminen on luonteva osa arkea. Liikuntaharrastuksia on ollut mukana jo lapsuudessa ja nuoruudessa.

– Harrastin aiemmin lavatansseja ja jazzbalettia. Pyöräily on kulkenut mukana läpi elämän, Arja kertoo.

Myös ravitsemukseen hän on kiinnittänyt aina huomiota.

“Sama elämäntilanne yhdistää.”

Arja huomasi mainoksen Luustokurssista, jossa omahoidon kokonaisuutta käsitellään osallistujan oman arjen kautta. Kiinnostus heräsi, ja Arja täytti hakemuksen. Kurssi järjestettäisiin Lappeenrannassa, joten samalla voisi tavata paikkakunnalla asuvia ystäviä.

Arja kokee hyötyneensä Luustokurssista. Kurssilla omahoidon asioihin pureuduttiin syvemmin, ja lisäksi kurssimateriaalien ansiosta asioihin on helppo palata uudelleen vielä tarvittaessa.

Kurssilla tärkeässä osassa olivat myös muut osallistujat eli vertaiset ja heidän tarinansa.

– Sama elämäntilanne yhdistää, Arja muistuttaa.

Kurssilla oli mukana myös Luustoliiton koulutettu vertaistukija. Keskusteltuaan vertaisen kanssa Arja kiinnostui itsekin vertaistoiminnasta.

– Kurssivertaisen kanssa keskusteleminen herätti oman innostuksen. Siitä se oikeastaan lähti, Arja muistelee.

Arja osallistui Luustoliiton vertaiskoulutukseen ja toimii nyt itsekin koulutettuna vertaistukijana.

Arkea osteoporoosin kanssa

Luustoliittoon ja omaan paikallisyhdistykseensä Arja tutustui ensimmäisen kerran Luustoviikon yhteydessä vuonna 2019. Vertaiskoulutuksen jälkeen Arja on osallistunut toimintaan myös hieman eri näkökulmasta.

– Osallistuin jokin aika sitten ensimmäisen kerran vertaistapaamiseen koulutettuna vertaistukijana. Olen myös osallistumassa Töölön palvelukeskuksen järjestämälle Luustokurssille kurssivertaisena. Menneestä vertaistapaamisesta jäi ainakin itselleni hyvä tunne, mutta varmaan pitäisi osallistujiltakin kysyä mielipidettä, Arja naurahtaa.

Arjessa osteoporoosi ei Arjan mukaan oikeastaan muuten näy. Toki esimerkiksi lautaselle Arja kertoo yrittävänsä saada enemmän väriä:

– Perustieto ravinnon ja liikunnan luustovaikutuksista minulla on ollut olemassa jo aiemmin. Kurssilta sain kuitenkin vielä syvempää tietoa asiasta. Proteiinin saantiin kiinnitän nyt enemmän huomiota.

Myös liikkumiseen liittyen Arja kertoo esimerkin arjen muutoksesta:

– Siirryin paljasjalkakenkiin. Kengät vaikuttavat ryhtiin. Aiemmin olen kävellyt 12 cm:n koroilla, mutta nyt ne ovat kaapissa, Arja naurahtaa ja jatkaa:

– Paljasjalkakengillä tuen voi hakea jalasta.

Tällä hetkellä arkeen tuovat harrastusten, ystävien ja vertaistehtävien lisäksi tekemistä myös muun muassa lasten perheet ja pienet lapsenlapsenlapset. Arja kertoo saavansa voimaa liikkumisesta, läheisistä ja ystävistä. Vertaisten kanssa tulee tavattua säännöllisesti lounaan äärellä. Kesät kuluvat pyöräillen.

– Jos ulos ei pääse, niin se on myrkkyä. Helposti voi tulla jopa 30–40 kilometriä pyörälenkille. Täällä pääsee pyöräilemään moneen suuntaan ja pyöräteitä pitkin. Ei tarvitse varsinaisesti lähteä mihinkään, Arja kuvailee.

Aiemmin Arja on käynyt myös vaeltamassa Lapissa. Nyt pidemmät vaellukset ovat vaihtuneet päiväretkiin.

– Enää ei pysty kantamaan painavaa reppua, mutta lyhyempiä reissuja voi tehdä. Viimeisin päiväreissu suuntautui Sipoon metsiin, Arja kertoo.

Tartu toimeen!

Arja kokee tärkeäksi, että jokainen osteoporoosia sairastava saisi tukea ja ohjausta sairauteensa. Monesti sairastavat ovat kuitenkin hyvin erilaisessa asemassa toisiinsa nähden. Arja on tutustunut Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymä Kymsoten malliin ja toivoo, että samanlainen malli saataisiin muuallekin Suomeen.

– Jokaisella osteoporoosia sairastavalla tulisi olla mahdollisuus päästä luustohoitajan vastaanotolle, Arja toteaa.

Arja muistuttaa, että jokainen voi yrittää tehdä asian eteen myös itse jotakin:

– Olen ottanut yhteyttä aluevaltuutettuun, jonka kanssa aiemmin keskustelin asiasta. Hänellä oli myös omakohtaista kokemusta osteoporoosista lähipiirinsä kautta, Arja kertoo.

“Jokaisella osteoporoosia sairastavalla tulisi olla mahdollisuus päästä luustohoitajan vastaanotolle.”

Vaikka vastausta ei ole vielä kuulunut, ei Arja aio luovuttaa. Arja kannustaakin myös muita pitämään asiaa esillä ja pohtimaan tulevissa eduskuntavaaleissa myös sitä, miten äänestämällä voisi vaikuttaa osteoporoosin hoidon tilanteeseen.

Lopuksi Arja lähettää vielä terveisiä muille sairastaville:

– Älä anna sairauden määritellä itseäsi, vaan pidä kiinni omasta elämästäsi.

Teksti: Henriikka Lankila
Kuvat: Nina Salokangas

Artikkeli on julkaistu aiemmin Luustotieto 4/2022 -lehdessä.

Jaa somessa:

Sinua saattaa kiinnostaa