Osteoporoosi tunnistetaan ja hoidetaan epätasa-arvoisesti Suomessa
Mediatiedote 18.8.2023
Elämänlaatua voimakkaasti heikentävän luukadon hoito on tuoreen tutkimuksen mukaan epätasaisesti jakautunutta eri puolilla Suomea. Korkein lääkekattavuus on Etelä-Savossa ja Keski-Suomessa. Edes uusintamurtuma ei lisää osteoporoosin lääkehoidon kattavuutta.1
Lääkärilehden numerossa 33-34/2023 18.8.2023 julkaistun tutkimuksen mukaan murtumapotilaiden osteoporoosin eli luukadon hoito luustolääkkeillä vaihtelee paljon eri puolilla Suomea. Murtumapotilaiden osteoporoosin seulonta ei toteudu yhtenevästi valtakunnallisella tasolla. Hoitoerot korostuvat erityisesti lonkkamurtumissa.1 Näitä tapahtuu vuosittain noin 7000.2
“Osteoporoosi heikentää huomattavasti elämänlaatua ja toimintakykyä sekä voi lyhentää elinikää. Lonkkamurtuman saaneista joka viides menehtyy vuoden sisällä murtumasta, ja myös nikamamurtumat voivat lisätä kuolemanriskiä. Tämä on todella surullista, sillä osteoporoosiin on olemassa tehokasta hoitoa. Suomessa myös tiedetään, miten sairautta pitäisi hoitaa. Monipuolinen liikunta ja terveelliset elämäntavat mahdollisen lääkehoidon lisäksi auttavat sairastuneita”, sanoo Suomen Luustoliitto ry:n toiminnanjohtaja Ansa Holm.
Hoitamaton osteoporoosi lisää merkittävästi uusien murtumien riskiä
Tietoisuuden lisääminen osteoporoosista on tärkeää, jotta sairautta itsellään tai läheisellään epäilevät osaisivat vaatia murtumariskin kokonaisvaltaista arviota, jonka perusteella osteoporoosi todetaan ja hoito aloitetaan.
Hoitamaton osteoporoosi lisää merkittävästi uusien murtumien riskiä: murtuma seuraa murtumaa. Julkaistun tutkimuksen mukaan pienienergiaisen murtuman saaneista lähes joka neljännellä on ollut aiempi murtuma edellisen vuoden aikana.1
“Hoidon piiriin pitäisi päästä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sairautta ja saada uusien pienienergiaisten murtumien synty estettyä. Tämä on erityisen tärkeää, kun väestö vanhenee ja heidän toivotaan asuvan kotonaan toimintakykyisinä mahdollisimman pitkään. Osteoporoosin vakavuus on ymmärrettävä niin kansalaisten kuin terveydenhuollon ammattilaisten ja päättäjienkin parissa”, jatkaa Holm.
Osteoporoosimurtumia vuodessa noin 45 000
Suomessa osteoporoosia sairastaa noin 336 000 ihmistä (2019), heistä naisia on lähes 80 prosenttia. Osteoporoottisia murtumia arvioidaan tapahtuvan vuosittain noin 45 000.2 Luukato on erityisesti ikääntyvien sairaus, mutta sitä esiintyy kaiken ikäisillä. Ensimmäiset murtumat tulevat usein jo työikäisinä, vaikka diagnoosi tehdään vasta eläkeiän koittaessa. Noin 44 prosentilla 65 vuotta täyttäneistä on alentunut luuntiheys.2 Osteoporoosimurtumien määrän arvioidaan lisääntyvän 33 prosenttia vuodesta 2019 vuoteen 2034 mennessä3.
Osteoporoosin kustannukset terveydenhuollolle olivat 611 miljoonaa euroa vuonna 2019. Siitä murtumien suorat kustannukset olivat 406,6 miljoonaa, pitkäaikaisen vammautumisen vaikutukset 190,9 miljoonaa ja lääkehoidon 13,6 miljoonaa euroa.3 Kustannukset kasvavat merkittävästi väestön vanhetessa.
”Osteoporoosin diagnosoiminen ja hoitaminen tulevat yhteiskunnalle halvemmaksi kuin hoitamattomuus – inhimillistä kärsimystä unohtamatta. On tietysti tärkeää tunnistaa ne potilaat, jotka hyötyvät osteoporoosilääkityksestä. Suuntaamaton hoito ei ole kustannusvaikuttavaa tai lääketieteellisesti perusteltua”, sanoo Kuopion yliopistollisen sairaalan ortopedian ja traumatologian ylilääkäri Joonas Sirola, joka on yksi tutkimuksen tekijöistä.
Hoitoketjujen vaikuttavuutta tutkineen PERFECT-hankkeen mukaan lonkkamurtuman jälkeinen kuolleisuus on samalla tasolla kuin merkittävää kuolleisuutta aiheuttava sepelvaltimotautikohtaus.4 Journal of Bone and Mineral Researchissa 8/2011 julkaistun tutkimuksen mukaan osteoporoosin lääkehoidon on osoitettu vähentävän lonkkamurtumapotilaiden kuolleisuutta.5
“Osteoporoosin lääkehoidon kattavuus murtumapotilailla on esimerkiksi Etelä-Savossa ja Keski-Suomessa korkeammalla tasolla kuin monella muulla alueella Suomessa. Se kertoo ainakin siitä, että näillä alueilla on ymmärretty osteoporoosin merkitys ja päätetty hoitaa osteoporoosia sairastavat. Tärkeintä olisi kehittää valtakunnallinen ja yhtenäinen murtumapotilaiden seulontaprotokolla hyvinvointialueille, jolloin osteoporoosia sairastavat löydettäisiin ja hoidettaisiin”, summaa Luustoliiton Holm.
Lääkeyhtiö Amgenin yhteistyössä NHG:n kanssa tekemä retrospektiivinen rekisteritutkimus toteutettiin vuosina 2015–2019 tehtyjen hoitoilmoitusten ja Kelan reseptitietojen pohjalta.
Viitteet:
- Isomeri O ym. Suom Lääkäril 2023;78(33-34):1293. www.laakarilehti.fi/e36180
- Luustoliiton verkkosivut: https://luustoliitto.fi/luustoliitto/hoitopolut-kuntoon/murtumatkuriin/
- Kanis JA ym. Arch Osteoporos 2021; 16:82. www.osteoporosis.foundation/scope-2021
- Perfect-hanke, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, https://www.thl.fi/sv/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/perfect.
- Nurmi-Luthje I ym. J Bone Miner Res 26(8):1845–1853.
Liite 1 Tiivistelmä tutkimuksesta Murtumapotilaiden osteoporoosin lääkehoidossa isoja alueellisia eroja, Suom Lääkäril 2023;78(33-34):1293
Liite 2 Graafi: Lonkkamurtuman jälkeinen lääkemääräyskattavuus alueittain
Lisätiedot:
- Joonas Sirola, Kuopion yliopistollisen sairaalan ortopedian ja traumatologian ylilääkäri, joonas.sirola(at)kshp.fi
- Ansa Holm, toiminnanjohtaja, Suomen Luustoliitto ry, 050 303 8129, ansa.holm(at)luustoliitto.fi
- Riku Kiviranta, lääketieteellinen johtaja, Amgen AB, 050 4000724, riku.kiviranta(at)amgen.com
- Helena Hulkko, viestintäpäällikkö, Amgen AB, 050 4799 560, hhulkko(at)amgen.com
Maailman johtaviin bioteknologiayhtiöihin kuuluva Amgen yhdistää biologian ja teknologian kehittääkseen hoitoja vakavimpien sairauksien voittamiseksi. Yhtiön lääkkeet tuovat ratkaisuja syöpäsairauksien, sydänsairauksien, tulehdussairauksien ja osteoporoosin hoitoon. Suomessa Amgen tekee tiivistä yhteistyötä terveydenhuollon ammattilaisten ja hoitoyksiköiden kanssa kehittääkseen terveydenhuoltoa vaikuttavammaksi ja varmistaakseen paremman ja tasapuolisemman hoidon kaikille. Lisätietoa osoitteessa www.amgen.fi
FIN-785-0823-80003/08-23
Liite 1:
TIIVISTELMÄ: Murtumapotilaiden osteoporoosin lääkehoidossa on isoja alueellisia eroja. Isomeri O ym, Suom Lääkäril 2023;78(33-34):1293
Osteoporoosin hoidossa on suuria eroja eri puolilla maata
- Osteoporoosin tunnistamisessa, ehkäisyssä ja osteoporoosin lääkehoidon aloittamisessa on Suomessa merkittäviä puutteita ja suuria alueellisia eroja.
- Hoitoerot korostuvat erityisesti lonkkamurtumissa, joissa lääkemääräyskattavuus vaihtee huomattavasti eri sairaanhoitopiireissä (3–32 %).
- Edes uusintamurtuma ei välttämättä herätä epäilemään osteoporoosia. Murtumaa edeltävän 12 kuukauden aikana 23 %:lla murtumapotilaista oli ollut aiempi murtuma ja vain 7 %:lla osteoporoosilääkitys.
Lääkeyhtiö Amgenin Suomessa asiantuntijoiden kanssa tekemässä tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka suuri osa pienienergiaisen* murtuman saaneista potilaista saa osteoporoosilääkemääräyksen ja onko tässä eroja eri puolilla maata.
Retrospektiivinen rekisteritutkimus toteutettiin hoitoilmoitusten ja Kelan reseptitietojen pohjalta. Tiedot poimittiin ajanjaksolta 1.1.2015 – 31.12.2019. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat 50 vuotta täyttäneet naiset ja 60 vuotta täyttäneet miehet, joilla oli vähintään yksi osteoporoosiin viittaava murtumadiagnoosi. Tutkimuksessa tarkasteltavien murtumien lukumäärä oli 50 vuotta täyttäneillä naisilla noin 118 000 ja 60 vuotta täyttäneillä miehillä noin 39 000. 20 % murtumista oli lonkkamurtumia, 12 % nikamamurtumia ja 68 % muita murtumia.
Lonkkamurtuman jälkeinen lääkemääräyskattavuus vaihteli sairaanhoitopiireissä huomattavasti (3–32 %). Lääkemääräyksiä kirjattiin vähiten Länsi-Pohjan, Pirkanmaan ja Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiireissä, eniten Keski-Suomen ja Itä- ja Etelä-Savon sairaanhoitopiireissä.
Myös hoidon aloituksessa oli viivettä. Murtumapotilaista 9 % sai osteoporoosilääkemääräyksen kuuden kuukauden sisällä murtuma-ajankohdasta ja lääkemääräyskattavuus nousi 12 %:iin 12 kuukauden sisällä murtuma-ajankohdasta. Naisilla (10 %) sekä vakavampien lonkka- (11 %) ja nikamamurtumien (18 %) jälkeen osteoporoosilääkemääräyksen saaneiden osuus oli keskiarvoa suurempi, mutta edelleen matala. Uusintamurtuman kohdalla lääkemääräyskattavuus ei juurikaan noussut. Murtumaa edeltävän 12 kuukauden aikana 23 %:lla murtumapotilaista oli ollut aiempi murtuma ja vain 7 %:lla osteoporoosilääkemääräys.
Pienienergiaiseen murtumaan liittyvän osteoporoosin tunnistamisessa ja osteoporoosilääkityksen aloittamisessa on Suomessa merkittäviä puutteita ja suuria alueellisia eroja erityisesti lonkkamurtumien osalta. Eurooppalaisten hoitosuositusten ja Suomen käypä hoito -suosituksen mukaan pienienergiaisen murtuman saaneelta potilaalta olisi selvitettävä kokonaisvaltainen murtumariski, ja osteoporoosia epäiltäessä potilas suositellaan ohjattavan jatkoselvittelyyn ja hoitoon.
Tutkimuksemme mukaan osteoporoosin sekundaaripreventio eli uuden murtuman ehkäisy ei tällä hetkellä toteudu maassamme optimaalisesti ja alueelliset erot ovat suuria. Tämä korostaa murtuman saaneiden potilaiden osteoporoosin hoitoketjun kehittämisen tärkeyttä.
*Pienienergiaisen murtuman aiheuttaa energiamäärä, joka vastaa kaatumista samalla tasolla tai putoamista alle metrin korkeudelta.
FIN-NP-0823-80001/08-2023
LIITE 2:
Lonkkamurtuman jälkeinen lääkemääräyskattavuus alueittain
