Miksi osteoporoosin hyvä hoito ei aina toteudu? – Päijät-Hämeessä hoitopolun alku toimii, mutta sen jälkeen se hajoaa

Murtunut käsi kipsissä, teksti: Seuraavaksi lonkka?

Yleinen luuston sairaus osteoporoosi ilmenee arjen tilanteissa tulevina murtumina, pituuden lyhenemisenä sekä ryhdin kumartumisena. Osteoporoosia sairastaa 400 000 suomalaista ja se voi olla taustalla jopa 40 000 murtumassa vuosittain. Käytännössä tämä tarkoittaa murtumia saaville ihmisille kipua, kärsimystä, vaikeuksia arjessa sekä heikentynyttä toimintakykyä. Murtumat myös lisäävät hoivan tarvetta ja erityisesti lonkkamurtumat ja vaikeat nikamamurtumat lyhentävät elinikää.

Yhteiskunnalle tämä tarkoittaa ensihoitohenkilöstön lisätyötä, murtumien ja toisinaan kroonisen kivun hoitoa, monenlaisia arjen hoito- ja hoivapalveluita sekä moninaisia muita kustannuksia.

Osteoporoosi on etenevä sairaus. Mikäli osteoporoosia ei diagnostisoida ja hoideta eikä osteoporoosia sairastavalle tarjota tietoa ja tukea itsensä hoitamiseen, osteoporoosi etenee aiheuttaen uusia, tavallisesti entistä vakavampia ja vaikeammin hoidettavia murtumia.

Koska kyseessä on pitkäaikaissairaus, myös hoito on pitkäkestoinen – loppuelämän mittainen.  Lääkehoito yleensä kestää vuosia. Osteoporoosia sairastavan täytyisi jaksaa hoitaa itseään senkin jälkeen: hänen
täytyy huolehtia terveellisestä ravitsemuksesta, joka sisältää riittävästi kalsiumia ja proteiinia, ja hänen täytyy turvata riittävä D-vitamiinin saanti. Lisäksi osteoporoosia sairastavan täytyy huolehtia monipuolisesta liikunnasta ja yrittää estää kaatumistapaturmat.

Osteoporoosin hyvästä hoidosta on laadittu terveydenhuollon ammattilaisille asiantuntijavoimin tutkimustietoon pohjautuva suositus, jossa ohjeistetaan osteoporoosin hoidon ketju riskitekijöiden tunnistamisesta aina hoitoon ja hoidon tehon seurantaan ja alueellisten hoitopolkujen rakentamiseen asti. Osteoporoosin hoitosuosituksen tavoitteena on estää murtumat.

Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymä on hoitanut moniin muihin alueisiin verraten poikkeuksellisen
hyvin hoitopolun alun. Alueella on luustohoitaja-fysioterapeutti-työpareja, jotka käyvät läpi murtumapotilaiden tietoja ja etsivät suuressa osteoporoosin riskissä olevia ihmisiä jatkotutkimuksiin. Tämän jälkeen osteoporoosidiagnoosin saaneet saavat kutsun kaupunginsairaalan fysiatrian poliklinikalta muutaman
tunnin mittaiseen ryhmätilaisuuteen, jossa kerrotaan perusasiat osteoporoosista ja siitä, miten sairastavan tulisi itse hoitaa itseään jatkossa. Tilaisuudessa sairastuneet ohjataan myös alueen luustoyhdistyksen palveluiden piiriin, jossa on jatkossa tarjolla tietoa ja tukea itsensä hoitamiseen sekä osteoporoosia sairastavalle soveltuvaa liikuntaa.

Koska osteoporoosi on yleinen sairaus, sen hoito tehdään tavallisesti perusterveydenhuollossa. Siellä on tunnetusti suuri henkilöstön vaihtuvuus. Pitkäaikaissairauden ollessa kyseessä ja hoitosuunnitelman puuttuessa potilas joutuu käytännössä usein kohtuuttomaan tilanteeseen vastatessaan itse pitkäaikaissairautensa vuosia kestävästä hoidosta ja hoidon seurannasta.

Toinen ongelma liittyy perusterveydenhuoltoon yleensä. Lukuisat potilaat ovat kertoneet, että monien lääkäreiden osteoporoosiin hoitoon liittyvä osaaminen on heikkoa. Lisäksi osteoporoosihoitajat ovat ylityöllistettyjä: vastaanottoaikoja ei saa ja soittoajat ovat viikkojen mittaisia. Tämä yhdistettynä henkilöstön
vaihtuvuuteen lisää pitkäaikaissairaan potilaan haasteita entisestään. Monella osteoporoosia sairastavalla on lisäksi muita pitkäaikaissairauksia, jolloin osaamisen merkitys nousee entisestään.

Alueen yhtenä erityishaasteena on perusterveydenhuollon yksiköiden ulkoistus: saatujen kokemusten perusteella Mehiläisen ylläpitämissä yksiköissä ei ole turvattu ammattilaisten osaamisen ylläpitoa ja kehittymistä. Tämä on suuri ongelma, sillä luustoon ja osteoporoosin hoitoon liittyvä tieto ja osaaminen kehittyy kaiken aikaa. Miten asia hoidetaan jatkossa, kun ulkoistus suunnitelmien mukaan laajenee?

Päijät-Hämeessä osteoporoosia sairastavan hoitopolun alku toimii. Mutta sen jälkeen polku hajoaa ja moni osteoporoosia sairastava jää eksyksiin terveydenhuollon viidakossa. Osteoporoosin hyvä hoito on kannattava investointi. Sen avulla voidaan Päijät-Hämeessä säästää merkittävästi potilaiden ja omaisten sekä  yhteiskunnan voimavaroja. Onko meillä varaa osteoporoosin huonoon hoitoon?

Tiina Huusko, puheenjohtaja
Ansa Holm, toiminnanjohtaja
Suomen Luustoliitto ry

Annikki Kumpulainen, puheenjohtaja
Päijät-Hämeen Luustoterveys ry

Kirjoitus on julkaistu Itä-Häme-lehdessä 6.11.2020.

Vieritä ylös