Luustoneuvonta: kaatumisen pelko
Minulla on osteoporoosi. Se todettiin, kun kaaduin ja sain nikamamurtuman. Edelleen liikkuminen ja kaatuminen pelottaa. Pääseekö kaatumisen pelosta koskaan eroon?
Kaatumisen pelko lisää kaatumisen riskiä. Pahimmillaan kaatumisen pelko vähentää fyysistä ja sosiaalista aktiivisuutta ja laskee mielialaa. Näin myös toiminta- ja liikkumiskyky sekä elämänlaatu voivat heiketä, jolloin alttius kaatumistapaturmille kasvaa. Terve varovaisuus on hyvästä, mutta arkea rajoittavaa kaatumispelkoa on tärkeää käsitellä yhdessä hoitavan tahon ja vertaisten kanssa.
Osteoporoosia sairastavalla Tuula Rantalalla, 64, on ollut ranne- ja nikamamurtuma. Murtumat muuttivat häntä ja aiheuttivat huolta. Nyt Tuula on selättänyt kaatumisen pelon ja jatkaa arkeaan turvallisesti.
– Niin kauan kuin ranteessani oli kipsi, en oikein uskaltanut liikkua isoissa ihmisjoukoissa, Tuula kertoo ja jatkaa: Ajattelin, että joku voi kaataa minut. Tuula vältti liikkumista muiden joukossa tai liikkui jonkun kanssa. Puolen vuoden päästä rannemurtumasta Tuula sai nikamamurtuman. Sen jälkeen Tuula mietti liikkuessaan, että hän voi kaatua koska vaan uudestaan.
-Murtuma vaikutti kokonaisvaltaisesti mieleeni ja kehooni, Tuula toteaa. Tuulan lihaskunto heikkeni ja hän oli epävarma liikkuessaan. Hän seurasi koko ajan maan pintaa sekä ovia ja niiden aukeamisia.
– Se kuormitti mieltäni paljon, Tuula kertoo.
Pikkuhiljaa Tuula oppi varovaisuuteen, eikä se vaivaa häntä enää millään tavalla.
– Ennakoinnista on tullut luonnollinen tapa toimia, enkä ole kaatunut uudestaan, Tuula iloitsee. Liikkuessaan Tuula seuraa edelleen maan pintaa ja ympäristöä. Hän kävelee hitaammin esimerkiksi silloin, kun täytyy siirtyä tasolta toiselle, kuten jalkakäytävän reunalla.
Tuulan rakkaat harrastukset, kuten pyöräily ja hiihto, jatkuvat. Hiihtolenkillä Tuula välttää vaikeita mäkiä. Hän joko valitsee reitin, jolla niitä ei ole tai ottaa rohkeasti sukset pois ja kävelee mäen alas.
– Siellä on monia muitakin, jotka tekevät niin, Tuula naurahtaa ja jatkaa:
-En koe itseäni erityiseksi, vaan tiedän, että olen liikkunut ja harjoittanut lihaskuntoani riskittömästi. Tuula on tyytyväinen, että on oppinut, miten toimia arjessa sairaudestaan huolimatta.
Kaatumisen ehkäisyssä moneen asiaan voi vaikuttaa itse. Olennaista on mahdollisimman monipuolinen liikunta. Tuula kertoo, että hänellä lihasvoiman ja tasapainon harjoittaminen on ollut tärkeässä roolissa myös kaatumisen pelon voittamisessa.
Sisällä ja ulkona liikkumisessa on tärkeää muistaa turvallisuus mm. riittävä valaistus, hyvät jalkineet, liukuesteet ja sopivat apuvälineet tarpeen mukaan. Lisäksi kaatumisen ehkäisyä ovat mm. turhan kiireen unohtaminen, monipuolinen ravitsemus, riittävä nesteen saanti, hyvä näkökyky tai ajantasaiset silmälasit, sairauksien hyvä hoito ja säännölliset lääkityksen kokonaisarvioinnit. Kaatumisen riski kasvaa väsyneenä ja alivireiseinä, jolloin tarkkaavaisuus heikkenee. Samoin vaikuttaa alkoholi. Kaatumisen ehkäisyä ovat siis myös riittävä lepo ja uni.
Kaatumisen ehkäisyllä voi lieventää kaatumisen pelkoa. Kaatumisen pelon kanssa ei kannata jäädä yksin.
Luustoneuvonta on Luustoliiton tarjoamaa luustokuntoutujille tarkoitettua kertaluonnoista neuvontaa ja tukea erilaisissa osteoporoosin omahoitoon liittyvissä kysymyksissä esim. ravitsemus, liikunta, lääkärin määräämän luulääkityksen itsenäinen toteutus ja yhdistystoiminta.
Puhelimitse luustoneuvontaa saa torstaisin klo 12.00–14.00 numerossa 050 3377 570. Soittaminen maksaa normaalin matkapuhelinmaksun verran.
Luustoneuvontaa saa myös lähettämällä sähköpostia osoitteeseen luustoneuvonta@luustoliitto.fi. Sähköposteihin vastataan noin viikon kuluessa. Sähköpostiin on hyvä liittää mukaan puhelinnumerosi, sillä joissain tapauksissa luustoneuvonnasta otetaan sinuun yhteyttä puhelimitse.
Teksti: Pauliina Tamminen
Kuva: Jyrki Rantala