“Elämässä pitää tehdä asioita, joista nauttii”

Kuntoutuja Paula Muuriaisniemi (68v.)

 

”Osteoporoosi ei rajoita arkeani ollenkaan.”

Paula Muuriaisniemen iloinen ääni tervehtii minua soittaessani hänelle upeana aurinkoisena kevätpäivänä. Poikkeuksellisen tilanteen vuoksi haastattelen häntä puhelimitse.

Paula vietti lapsuutensa Iittalassa Kanta-Hämeen maakunnassa viisilapsisen perheen nuorimmaisena.

– Äitini oli kotona, söimme terveellistä monipuolista ruokaa ja liikuimme paljon. Harrastin yleisurheilua, hiihtoa ja uintia. Teimme yhdessä puutarhatöitä ja viljelimme pihallamme monia kasviksia.

Lapsuus oli onnellista aikaa. Paula on sisarustensa kanssa läheinen. He pitävät edelleen päivittäin yhteyttä toisiinsa.

– Voin puhua heidän kanssaan edelleen mistä vain.

Varmasti nämä jo lapsuudessa opitut tavat ovat yksi syy Paulan tämän päivän monipuoliseen ja säännölliseen ruokavalioon sekä toimeliaisuuteen. Ehkäpä myös työelämässä opitut tavat suurtalouskeittiön työnjohtajana vaikuttivat terveellisten elämäntapojen omaksumiseen.

Helsingissä viihtyy

Paula on asunut jo pitkään Helsingissä yhdessä aviomiehensä kanssa.

– Pidän Helsingissä asumisesta, täällä on niin paljon tekemistä ja pystyn täällä nauttimaan erilaisista kulttuuritapahtumista ja museoista.

Paulalla ja hänen miehellään ei ole omia lapsia, mutta sukulaisten lapset ovat aina olleet tärkeä osa heidän elämäänsä. Matkustaminen on pariskunnalle mieluinen yhteinen harrastus.

Paula kertoo olevansa sosiaalinen, mutta kaipaavansa myös omaa aikaa.

– Kotona ollessani nautin lukemisesta.

Luustokurssilta eväitä omahoitoon

Tutustuin Paulaan Koskelan palvelukeskuksen Luustokurssilla Helsingissä. Koskelan palvelukeskuksessa järjestetty Luustokurssi osteoporoosia ja osteopeniaa sairastaville alkoi helmikuussa 2020. Kyseessä on viiden kerran kurssikokonaisuus, jossa tapaamisissa käsitellään osteoporoosin omahoitoa. Kurssin teemoja ovat osteoporoosi ja mitä se tarkoittaa, luustoterveellinen liikunta, monipuolinen ravitsemus, kaatumisen ehkäisy ja eläminen osteoporoosin kanssa. Luustokursseja järjestetään yhteistyössä Luustoliiton ja kuntien ammattilaisten kanssa. Kursseja on paikkakunnilla, joissa ammattilaiset ovat lähteneet mukaan yhteistyöhön.

Paula kertoo, että hän on tehnyt kurssin aikana monia oivalluksia arjen tottumuksistaan.

– Huomasin, että en syönytkään tarpeeksi monipuolisesti. En varmasti olisi oivaltanut tätä pelkästään lukemalla esitteitä.

Kurssi on antanut myös eväitä toteuttaa näitä pieniä muutoksia arkeen.

– Esimerkiksi ravitsemustehtävän myötä olen lisännyt kalsiumia ja proteiinia ruokavaliooni.

Vertaistuen saaminen muilta samassa tilanteessa olevilta on monesti noussut parhaimpana asiana kurssilla, niin Paulankin kohdalla.

– Parasta minusta kurssilla on meidän yhteinen ilmapiirimme. Muut osallistujat ovat innostavia ja kurssille on aina mukavaa mennä. Lähden sieltä joka kerta hyvällä mielellä kotiin.

Liikunnan harrastaminen on myös lähellä Paulan sydäntä. Kävely on Paulalle hyvin mieluisaa ja ulos on helppo lähteä. Luustokurssilta Paula sai paljon kotijumppavinkkejä.

– Kävelen paljon. Kotijumppa jää vähemmälle, mutta olen yrittänyt siinä nyt viime aikoina tsempata, Paula kertoo.

”Ei kukaan näitä asioita tee sinun puolestasi.”

Hän kertoo jo suunnitelleensa kokeilevan myöhemmin liikuntaryhmiä lähistöllä sijaitsevassa palvelukeskuksessa.

– Aion myös ilmoittautua työväenopiston liikuntaryhmiin.

Luustokurssin kautta Paulassa heräsi innostus itsensä huolehtimiseen ja hän sai paljon eväitä omahoitoonsa. Hän suosittelee kurssia kaikille osteoporoosia ja osteopeniaa sairastaville.

– Olen todella tyytyväinen, kun pääsi suositulle kurssille.

Hän huomasi ilmoituksen Facebookissa ja ilmoittautui saman tien. Kurssilla on vielä jäljellä yksi tapaaminen, ja suunnitteilla on myös ryhmäläisten kanssa yhteistapaaminen myöhemmin syksyllä Koskelan palvelukeskuksessa.

Diagnoosin saaminen ei ollut yllätys

Osteoporoosidiagnoosi ei tullut Paulalle yllätyksenä. Hän joutui leikkaukseen, jonka jälkeen hän sairastui. Tämä johti tulehdustilaan. Sairautta hoidettiin kortisonilääkityksellä viiden vuoden ajan. Hän uskoo, että osteoporoosi varmaan johtuu siitä.

– Äitinikin söi pitkään kortisonia ja hänkin sai osteoporoosidiagnoosin. Tiesin siis mitä sairaus tarkoittaa. Silti olin hieman pettynyt.

”Koen itseni onnekkaaksi, koska minulla ei ole kipuja.”

Sairastelu ja lääkekierre oli pitkä ja henkisesti raskas.

– Tuntui uuvuttavalta perehtyä taas uusiin lääkkeisiin. Toisaalta koen itseni onnekkaaksi, koska minulla ei ole kipuja. Osteoporoosi ei rajoita arkeani ollenkaan. En oikeastaan edes huomaa sitä.

Paulalta osteoporoosia löydettiin alaselän nikamista. Hän kertoo, että selkä kyllä välillä väsyy. Hän on huomannut kuinka liikkuminen ja lihaskunnon ylläpitäminen ovat tärkeitä, jotta ryhti ja keskivartalon lihasvoima pysyisivät hyvänä – eikä selkäkään alkaisi vaivata enempää.

– Murtumia minulla ei ole ollut ollenkaan, vaikka olenkin muutaman kerran kaatunut, Paula jatkaa.

Pitkään sama lääkäri

Paula kertoo hyvistä kokemuksistaan kunnallisen lääkärin kanssa. Hänellä on ollut jo pitkään sama lääkäri, joka on perehtynyt hänen tilanteeseensa. Paula antaa kiitosta myös siitä, että lääkäri hoitaa häntä aina kokonaisvaltaisesti.

– Pystyn luottamaan häneen. Hän kertoo minulle asiat aina selkokielellä, ja kysyy miten on mennyt. Minusta tuntuu tärkeältä, että häntä kiinnostaa aidosti, mitä minulle kuuluu.

Paulalla on ollut osteoporoosilääkitys aiemmin useamman vuoden ajan. Nyt lääke on tauolla. Hän menee luuntiheysmittaukseen ensi vuonna katsomaan, mikä tilanne on.

– Tämä tauko antaa tunteen, että nyt on hyvä tsempata omahoidon kanssa. Jospa en tulevaisuudessa enää tarvitsisi luulääkityksiä.

”Minusta oma aktiivisuus on tärkeää.”

Positiivinen elämänasenne

Paulalle antaa voimaa hänen positiivinen elämänasenteensa. Hän iloitsee arjen pienistä asioista ja nauttii kaikesta, mitä hän voi tehdä.

– Elämässä pitää tehdä asioita, joista nauttii.

Ystävyyssuhteiden ylläpito, läheiset ja kulttuuririennot ovat arjessa niitä asioita, jotka auttavat jaksamaan. Muille osteoporoosia sairastaville hän antaisi ohjeen:

– Minusta oma aktiivisuus on tärkeää, ei kukaan näitä asioita tee sinun puolestasi. Pitää oppia pitämään itsestään huolta, liikkua ja syödä terveellisesti. Tukea saa esimerkiksi kuntoutuskurssien avulla.

Totesimme puhelun päätteeksi, että päivä on upean aurinkoinen. Haastattelun jälkeen iltapäivästä lähdemme molemmat ulos kävelemään.

Teksti: Annika Timonen
Kuva: Markku Villman

Vieritä ylös