17.3.2023 Lukunurkka

Huomioitavaa lääkehoidossa

– Aina, kun aloitetaan jokin uusi lääke tai tehdään lääkehoitoon muutoksia, on tärkeää seurata omaa vointia, Kyllönen kertoo.

Lääke voi aiheuttaa esimerkiksi huimausta, joka lisää kaatumisen riskiä. Uusi lääke tai lääkemuutos voi aiheuttaa myös esimerkiksi pahoinvoinnin tunnetta, ruokahaluttomuutta tai ruokahalun lisääntymistä.

Musta kolmio lääkepakkauksessa kertoo lääkkeen olevan lisäseurannassa sen vuoksi, että se on uusi ja sen pitkäaikaisesta käytöstä on rajallisesti tietoa. Mustan kolmion avulla pyritään tehostamaan haittavaikutustietojen keräämistä. Kaikissa tapauksissa mahdolliset muutokset voinnissa lääkehoidon aikana on tärkeää ottaa puheeksi hoitavan tahon lääkärin kanssa tai apteekissa.

Itselle sopiva ja toimiva lääkehoito voi myöhemmässä elämän vaiheessa aiheuttaa arjen riskejä. Ikääntyessä ja keventyessä esimerkiksi verenpainelääkityksen annos ei välttämättä tarvitse olla yhtä iso kuin nuorempana. Liian suuri annos voi aiheuttaa huimausta. Toisaalta myös verenpainelääkkeen ottamatta jättämisestä johtuva korkea verenpaine voi aiheuttaa joillekin huimausta ja päänsärkyä.  

“Tärkeä osa lääkehoitoa on oman voinnin seuranta ja sen mahdollisista muutoksista terveydenhuollon henkilöstölle kertominen.”

Henna Kyllönen

Myös esimerkiksi huono nestetasapaino ja ikääntymisen mukanaan tuoma motorinen hidastuminen voivat aiheuttaa kaatumisriskin lisääntymisen. Lisäksi olosuhteilla on oma merkityksensä. Jos kesän hellejakso on aiheuttanut nestevajauksen ja muutoksia elimistön suolatasapainoon, tilanne on jo sellaisenaan kaatumisriski. Jos henkilö lisäksi hakee käyttöönsä itsehoitolääkkeenä (ilman reseptiä saatava lääke) saatavan kipulääkkeen, tilanne voi olla riski myös munuaisille.

Monilääkitys

Monilääkityksestä puhutaan, kun käytössä on yli viisi lääkettä yhtä aikaa. Monisairaalla päivittäinen lääkemäärä voi nousta jopa yli kahteenkymmeneen. Monen samanaikaisen lääkkeen käyttö lisää sekä haittavaikutusten että lääkkeiden yhteisvaikutusten riskiä, mutta vaikutukset ovat yksilöllisiä. Jollekin voi jo yksikin lääke aiheuttaa esimerkiksi huimauksen tunnetta. Toisella taas voi olla montakin lääkettä, mutta arkea haittaavia tuntemuksia ei tule.

– Oman voinnin seuranta ja sen mahdollisista muutoksista terveydenhuollon henkilöstölle kertominen on tärkeää, Kyllönen toteaa.

Lääkehoidon kokonaisuutta on hyvä tarkastella mahdollisten tarpeettomien lääkkeiden käytön näkökulmasta.

– Tulee myös muistaa, että itsehoitolääkkeet ovat aina tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön, Kyllönen kertoo.

Monisairaalla on usein käytössä paljon lääkkeitä ja tällöin on hyvä tehdä lääkehoidon kokonaisarvio lääkärikäynnin yhteydessä vuosittain. Kun uusi lääke aloitetaan, aina ei löydy kaatumisriskin näkökulmasta parasta mahdollista vaihtoehtoa. Tällöin punnitaan hyödyn ja mahdollisen haitan suhdetta. On tärkeää olla itse aktiivinen ja keskustella riskistä lääkärin kanssa lääkkeen määräämisen yhteydessä.

Munuaisten toiminta

Monet lääkkeet poistuvat elimistöstä munuaisten kautta. Munuaisten toiminta heikentyy munuaissairauksien ja ikääntymisen yhteydessä. Munuaisten toimintaa voidaan seurata verikokeilla. Jos munaisten toiminta on heikentynyt, voi lääkkeen tavallisen annoksen vaikutus pitkittyä. Tällöin normaali lääkeväli voi tehostaa lääkkeen vaikutusta ja aiheuttaa kaatumisriskin. Lääkeannos on tärkeää suhteuttaa munuaisten toimintaan joko pienentämällä annosta tai pidentämällä annosväliä.

Verenpainetaudin hoito

Kohonnut verenpaine on laaja kansanterveyden haaste, sillä vain joka viidennellä suomalaisella on verenpaine ihannetasolla. Verenpaineen seuraaminen kotimittauksin puolestaan on tärkeä osa omahoitoa.

Joissain tapauksissa lääkitys laskee verenpainetta liian voimakkaasti ylös noustaessa ja liikkeelle lähdettäessä (ortostaattinen hypotensio). Tästä voi seurata huimausta, joka voi johtaa kaatumiseen. Syynä voi olla verenpainelääkityksen väärä annos. Painon laskiessa äkillisesti, voi verenpainelääkkeen annos olla liian tehokas. Jos yläpaine on 2–3 tunnin kuluttua verenpainelääkkeen otosta alle 100 mmHg, on kaatumisriski suurentunut. Molemmissa tapauksissa asia tulee ottaa puheeksi oman hoitotahon kanssa.

Keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet

Punaisen kolmiolla varustetut lääkkeet vaikuttavat keskushermostoon. Ne aiheuttavat usein uneliaisuutta, tokkuraisuutta, huimausta sekä kognition (havaitseminen, ajattelu ja muistaminen) heikentymistä. Punaisen kolmion lääkkeitä ovat muun muassa uni- ja rauhoittavat lääkkeet, vahvat kipulääkkeet, lihaksia rentouttavat lääkkeet sekä epilepsian ja Parkinsonin taudin lääkkeet. Punaisen kolmion lääke voi haitata autolla ajamista sekä tarkkuutta vaativien koneiden käyttöä ja tehtävien suorittamista. Ne voivat lisätä kaatumisriskiä, sillä liike suhteessa ajatukseen on viivästynyt.

Myös antikolinergisilla eli parasympaattista hermostoa salpaavilla lääkeaineilla voi olla keskushermostohaittavaikutuksia. Erityisesti ikääntymismuutosten vuoksi lääkkeet, joita käytetään esimerkiksi inkontinenssin (virtsankarkailun) hoitoon, matkapahoinvointiin tai Parkinsonin taudin hoitoon, voivat lisätä kaatumisriskiä.

Masennuslääkkeet, kuten amitriptyliini, rauhoittavat ja voivat laskea verenpainetta. Amitriptyliiniä käytetään myös kivun hoidossa kipukynnyksen nostamiseen ja migreenin estoon. Lihasrelaksantit rentouttavat lihasten jännitystä ja samalla aiheuttavat lihasheikkoutta. Näin ollen ne aiheuttavat kaatumisriskin. Lihasjäykkyyden hoitoon käytettävä titsanidiini voi laskea myös verenpainetta.

Lisäksi on hyvä huomioida, että joitakin keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä saa myös itsehoitolääkkeenä. Tällaisia lääkkeitä ovat matkapahoinvointi- ja yskänlääkkeet sekä allergian hoitoon käytettävät antihistamiinit.

“Kun lääkäri määrää uuden lääkkeen tai tekee muutoksia lääkehoitoon, kannattaa itse kysyä vaikuttaako uusi lääke tai muutos jo olemassa olevaan lääkitykseen.” 

Henna Kyllönen

Unilääkkeet

Unilääkkeet aiheuttavat tajunnan taso laskua ja aiheuttavat sen vuoksi kaatumisriskin nousun. Tämä on hyvä huomioida esimerkiksi yöllä vessassa käydessä. Myös esimerkiksi itsehoitolääkkeenä saatava valeriaana (kasvirohdosvalmiste), jota käytetään tilapäisiin jännitystiloihin ja unensaantivaikeuksiin, voi lisätä kaatumisriskiä.

On hyvä muistaa, että ikääntyessä uni voi olla kevyempää yöllä, joten päivällä tarvitaan lepoa. Unilääkkeelle on joskus oikea aikansa ja paikkansa.

– Unilääkettä tulisi käyttää tarpeen mukaan yhtenäinen jakso, jonka jälkeen sitä tulee vähentää vähittäinen, Kyllönen toteaa.

Keski-ikäisellä unilääkkeen vaikutus yleensä häviää elimistöstä aamuun mennessä, mutta ikääntyneellä se voi aiheuttaa tokkuraisuutta vielä päivälläkin.

Kipulääkitys

Esimerkiksi leikkauksen jälkeen tarvitaan vahvaa kipulääkitystä lyhytaikaisesti, mutta pitkäkestoisemmassa käytössä se voi olla kaatumisriski.

Kipulääkitystä ei ole tarpeen pelätä, sillä se on tärkeä osa toipumista ja kuntoutumista. Kyllönen kertoo, että kolmiokipulääkeannoksen pienentäminen tulee tehdä asteittain vähitellen, koska nopeat annosmuutokset voivat aiheuttaa haittoja ja lisätä kaatumisriskiä. On tärkeää vähentää kipulääkitystä mahdollisimman pian pienimpään toimivaan annokseen ja myöhemmin vaihtaa lääkitykseen, jolla ei ole samanlaista kaatumisriskiä.

Leikkauksen tai muun sairaalahoidon jälkeen kotiutuessa on hyvä keskustella hoitotahon kanssa kipulääkityksen ja myös muun lääkehoidon jatkon suunnitelmasta, jotta käyttöön ei esimerkiksi jäisi tarpeettomia tai päällekkäisiä lääkkeitä.

Päihteet ja lääkkeet

Edes kohtuullinen alkoholinkäyttö yhdessä lääkkeiden kanssa ei ole aina turvallista. Alkoholin käyttöä ei suositella esimerkiksi uni-, masennus- ja epilepsialääkkeiden tai vahvojen kipulääkkeiden kanssa. Iästä riippumatta lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutus voi aiheuttaa esimerkiksi sekavuutta, kaatumisia tai hengityksen lamaantumista. Päihteiden ja lääkkeiden yhtäaikainen käyttö voi aiheuttaa myös muun muassa nopeita mielialan muutoksia ja pysyviä vaurioita sisäelimiin.

Mitä voi itse tehdä ja mistä apua?

Lääkkeen käyttäjä voi myös itse vaikuttaa oman lääkehoitonsa turvallisuuteen ja onnistumiseen. Lääkehoidon onnistumisen tarkistuslista (LOTTA) on tarkoitettu yli 65-vuotiaille ja se koostuu kahdeksasta kysymyksestä. Jos vastaa useaan kysymykseen kyllä tai en osaa sanoa tai mikäli tarkistuslistan täyttäminen herättää kysymyksiä, on syytä ottaa yhteyttä apteekkiin, hoitajaan tai lääkäriin lääkityksen tarkistamiseksi tai lisäohjeiden saamiseksi.

Jokaisella tulisi olla ajantasainen lääkityslista, joka sisältää kaikki sillä hetkellä käytössä olevat lääkkeet mukaan lukien reseptilääkkeet ja rokotukset sekä mahdolliset itsehoitolääkkeet ja ravintolisät (vitamiinit ja luontaistuotteet). Jokaisesta lääkkeestä listaan on hyvä kirjoittaa nimi, vahvuus (esimerkiksi  milligrammamäärä), annos ja käyttötarkoitus.

Lääkityslista on tärkeä, sillä ajantasaista tietoa käytössä olevista lääkkeistä ei aina löydy tietojärjestelmistä. Lääkityslista auttaa tuntemaan omat lääkkeensä ja niiden käyttötarkoitukset paremmin. Lisäksi listan avulla lääkkeistä on helpompi keskustella terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Lääkityslistan voi tehdä esimerkiksi käsin paperille.

Ajantasaisen lääkityslistan avulla voit myös keskustella apteekissa lääkehoitosi toteutuksesta ja sen haittakuormasta, kuten lääkkeiden mahdollisista haitta- tai yhteisvaikutuksista. Apteekissa voidaan tehdä myös nopea tarkistus, joka kohdistuu johonkin lääkityksesi osa-alueeseen esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien lääkitykseen tai inhaloitavien (hengitysteitse otettavien) lääkkeiden kokonaisuuteen. Tällöin tarkastellaan lääkkeiden käyttötarkoitusta, niiden oikeaa käyttöä ja lääkehoidon onnistumista. On myös mahdollista varata puolen tunnin aika maksulliseen (hinta voi vaihdella apteekkien välillä) lääkityksen tarkistuspalveluun.

Apteekissa on asiantuntemusta tehdä muutosehdotuksia lääkehoidon toteutukseen. Ehdotukset tulee aina toimittaa lääkärille, sillä lääkäri on vastuussa lääkehoidosta. Lääkäri ottaa kantaa siihen, tehdäänkö muutoksia ja tekee tarvittavat lääkemääräykset (reseptit). Apteekilla voi olla myös suora yhteys lääkäriin, mutta apteekkien toimintatavoissa on eroja.

– Lääkemuutoksia tai lääkkeen lopettamista ei tule koskaan tehdä omin päin, Kyllönen painottaa.

Halusta lopettaa lääke tulee aina keskustella lääkärin kanssa, sillä lääkkeen käytön lopettaminen äkkiä voi olla jopa hengenvaarallista. Lääkäri päättää, mitä muutoksia voidaan tehdä ja missä aikataulussa. Myös lääkärissä käydessä on tärkeää olla mukana oma ajantasainen lääkityslista. 

Lääkehoidon kokonaisarvio tulee tehdä uusia lääkkeitä tai muutoksia määrättäessä ja lääkärillä on vastuu arviosta.

– Itse kannattaa myös olla aktiivinen, Kyllönen kehottaa.

Voi kysyä lääkäriltä vaikuttaako uusi lääke tai lääkityksen muutos jo olemassa olevaan lääkitykseen tai jääkö joku aiempi lääke pois tai muuttuuko jonkin muun lääkkeen annos uuden määräyksen vuoksi. Lääkäri voi hyödyntää kokonaisarviossaan apteekkia tai esimerkiksi perusterveydenhuollossa työskenteleviä farmasian ammattilaisia ja palata asiaan.

Kaatumisriskin arviointi ja siihen vaikuttaminen

On syytä epäillä lääkehoidon vaikuttavan tasapainoon, tajunnantilaan tai jo tapahtuneeseen kaatumiseen, jos

• kotona on jo huomioitu ja korjattu kaatumisriskiä lisäävät fyysiset esteet, kuten kynnykset, maton reunat ja valaistuksen puute.
• ravitsemustila tai nestetasapaino ei selitä kaatumista.
• kaatuminen ei johdu puutumisesta tai aivojen huonosta hapensaannista, kuten lihasjännitystilat.
• hiljattain on tehty lääkemuutoksia.
• käytössä on punaisen kolmion lääke.
• käytössä on verenpaineeseen vaikuttava lääke ja esiintyy usein häiritsevää huimausta erityisesti makuulta seisomaan noustessa.
• pienikin alkoholiannos saa aikaan vahvan sekavuuden tunteen ja samana päivänä on otettu jotakin lääkettä.

Lääkehoidon on tarkoitus parantaa elämänlaatua. Terveydenhuollon ammattilaiseen tulee ottaa yhteyttä, jos lääkehoidon aikana esiintyy normaalia arkea rajoittavia tuntemuksia. Kaatumisriskistä kertovat muun muassa liikkumisen hankaluudet, koettu epävarmuus liikkumisen suhteen, kaatumisen pelko ja jo tapahtunut kaatuminen.

On hyvä muistaa, että kaatumisen riskiin voivat lääkityksen ohella vaikuttaa monet muutkin tekijät, kuten todetut sairaudet ja aistitoiminnot. Kaatumisriskiarvion voit tehdä itse esimerkiksi UKK-instituutin KaatumisSeula kaatumisvaaran arviointilomakkeen avulla. Terveydenhuollon ammattilainen voi puolestaan hyödyntää iäkkäiden kaatumisten ehkäisyn toimintamallin (IKINÄ) lyhyttä tai laajaa kaatumisvaaran arviointilomaketta.

Oikea ja oikein toteutettu lääkehoito on tärkeää. Lisäksi kaatumisia voi itse ehkäistä muun muassa liikkumalla monipuolisesti, huolehtimalla omasta turvallisuudesta kotona ja sen ympäristössä sekä unohtamalla turhan kiireen.

Teksti: Pauliina Tamminen, Suomen Luustoliitto ry
Kuva (Henna Kyllönen): Mikko Mäntyniemi, Ateljee Mäntyniemi, Helsinki

Lähteitä ja lisätietoa:

• Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry 2021. Tiesitkö tämän lääkkeistäsi ja alkoholista? Opas ikäihmisille.
• Hartikainen & Antikainen. Tunnista kaatumisvaaraa lisäävät lääkkeet. Julkaistu 14.8.2018. Sic 2/2018.
• Hämäläinen 2022. Lääkkeet ja kaatumisten ehkäisy. kotitapaturma.fi
• Pajala 2016. Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy (IKINÄ). Opas 16, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sisältää muun muassa listan kaatumisvaraan lisäävistä lääkeaineryhmistä, niiden vaikuttavat aineet sekä mekanismit, jolla lääkeryhmän valmisteet lisäävät kaatumisalttiutta.
• Terveyskylä: Lääketalo. Lääkkeiden käyttäminen. Lääkkeet ja kaatumisriski. terveyskyla.fi