Pääkaupunkiseudun ja Pirkanmaan luustoyhdistykset mukana elintapatutkimuksessa
UKK-instituutti selvitti lyhyessä tutkimuksessa, miten teknologia voi auttaa pitkäaikaissairaita parantamaan elintapojaan. Hankkeessa arvioitiin UKK-instituutin ExSed-liikemittarin ja älypuhelinsovelluksen käytettävyyttä osteoporoosia sairastavilla tai luustonsa terveydestä muutoin kiinnostuneille henkilöille. Samalla oli tarkoitus kehittää digitaalista elintapaneuvontaa myös muiden Luustoliittoon kuuluvien jäsenten hyödynnettäväksi. Osallistujamäärän salliessa tarkoitus oli myös arvioida elintapaneuvonnan vaikutuksia liikkumiseen, paikallaanoloon ja uneen.
Tutkimukseen osallistuneilla kahdellatoista Pääkaupunkiseudun Luustoyhdistyksen ja kolmella Pirkanmaan Luustoyhdistyksen jäsenellä oli neljän viikon ajan käytössä MoveSense-liikemittari, joka mittasi heidän liikkumistaan ja paikallaanoloaan vuorokauden ympäri. UKK-instituutin elintapaneuvoja tuki puhelimitse osallistujien liikkumiseen ja uneen liittyvien tavoitteiden asettamisessa ja seuraamisessa. Lisäksi osallistujien käytössä oli ExSed-älypuhelinsovellus, josta osallistujat pystyivät itse seuraamaan tietojaan reaaliajassa.
Tutkimuksessa käytetty teknologia ja hankkeeseen sitoutuminen tuotti haasteita. Ainoastaan kuudelta osallistujalta saatiin vähintään kolmen vuorokauden mittaustieto kaikilta neljältä tutkimusviikolta. Muutama osallistuja piti esimerkiksi vyötärökiinnitystä hankalana ja oloa haittaavana asiana. Mittari on UKK-instituutissa vielä kehitysvaiheessa ja tämän takia kaikki käyttökokemukset olivat arvokkaita.
Liikemittaria käyttäneiden osallistujien määrä jäi hankkeessa pieneksi, mikä teki mahdottomaksi hankkeen vaikutusten arvioinnin. Yksilöllinen vaihtelu liikkumisessa ja paikallaanolossa oli suurta.
Puolet osallistujista koki, ettei älypuhelinsovelluksen näyttämä paikallaanolon ja/tai liikkumisen määrä vastannut heidän toimintaansa, sillä mittari ei esim. pystynyt rekisteröimään osaa kuntosaliharjoittelusta tai voimistelusta. Sen sijaan suurin osa oli tyytyväinen tekstiviesteihin tai puhelinsoittoihin perustuneeseen elintapaneuvojan tukeen.
Hankkeen rahoitti STEA ja siinä oli Luustoliiton jäsenyhdistysten lisäksi mukana Diabetesliiton, Hengitysliiton, Parkinsonliiton ja Selkäliiton jäsenyhdistysten jäseniä.
Teksti: Ansa Holm
Lähde: Ojala et al. Elintapahanke – Luustoliitto. Loppuraportti 12.3.2020. UKK-instituutti.
Huomioita elintapatutukimuksesta pääkaupunkiseudulta
– Hanke herätti heti kiinnostukseni, kun luin siitä ensimmäisen kerran.
– Halusin suhteuttaa omaa liikuntaani suosituksiin. Kaikki, mikä motivoi liikkumaan enemmän, kiinnosti.
– Uteliaisuus ja yleinen mielenkiinto tekniikan ja terveyden ylläpidon yhdistämiseen.
– Mahdollisuus saada henkilökohtaisia neuvoja ja kannustusta.
Tässä syitä, miksi kaksitoista Pääkaupunkiseudun Luustoyhdistyksen jäsentä innostui lähtemään mukaan UKK-instituutin elintapahankkeeseen. Mukaan intoutui niin vanhoja konkareita, joilla oli aiempaa kokemusta erilaisten askelmittarien tai fiinimpien aktiivisuusmittareiden käytöstä kuin myös sellaisia, jotka eivät olleet koskaan käyttäneet minkäänlaisia elintapaa mittaavia laitteita. Hankkeen liikemittarilla mitattiin myös unta. Lisäksi mittari rekisteröi istumista ja seisomaan nousujen määrää.
Neljän viikon testiaika osoittautui melko haasteelliseksi, koska mittareiden toimivuuden kanssa oli lähes jokaisella jonkinlaisia ongelmia. Lisäksi se, että mittaria käytettiin päivisin vyötäröllä ja öisin ranteessa, koettiin hankalaksi. Erityisesti ne, joilla oli kokemuksia aktiivisuusrannekkeista, kokivat hankkeen mittarin vanhanaikaiseksi ja hankalaksi käyttää:
– Puhelinsovellus oli selkeä ja yksinkertainen, mutta mittarin ja sovelluksen välisessä yhteydessä oli toimintakatkoksia.
– Minulla mittari toimi hyvin ensimmäiset kolme viikkoa ja sitten se simahti.
– Pariston vaihto ja mittarin irrottaminen eri istukoista oli työlästä.
Eikä ihan selvitty kommelluksiltakaan:
– Kerran mittari putosi lattialle julkisessa vessassa ja vieri seinän ali viereiseen koppiin. Onneksi siellä ei ollut ketään, kertoi yksi ryhmäläinen.
– Mittari irtosi vyötäröltäni ja valui pikkuhiljaa jalkaa pitkin alas legginsien sisällä. Sain mittarin pelastetuksi juuri ennen kuin se olisi kadonnut omille poluilleen.
Elintapaneuvoja oli kannustava ja auttoi teknisten ongelmien selättämisessä:
– Olisin kuitenkin toivonut enemmän henkilökohtaista feedbackia.
– Sain kannustusta, mutta en lisävinkkejä liikunnan lisäämiseen. Neuvojan mukaan liikuin jo riittävästi!
– Hän pääsi helpolla. Minulle sattui hyvin liikunnallinen jakso, joten en tarvinnut lisätsemppausta.
Hankkeen aikana saatoimme innostua tekemään vielä pikkuisen enemmän, kun tavoite oli täyttymäisillään.
– Muutamana iltana tein ylimääräisen iltalenkin korttelin ympäri, jotta päivän palkki muuttui sovelluksessa vihreäksi.
– Ohjelma ainakin kannusti nousemaan useammin ylös istumasta. Ja lyhyillä matkoilla julkisissa liikennevälineissä en mennyt lainkaan istumaan.
Kuitenkaan juuri kukaan ei tunnustanut, että hankkeella olisi ollut muutosvaikutusta omiin elintapoihin. Joitakin yllätyksiä hankkeeseen osallistuminen sen sijaan tuotti:
– Se ainakin yllätti, miten paljon minäkin istun päivittäin, vaikken olekaan varsinainen sohvaperuna.
– Olin yllättynyt, että liikkumiseni määrä ylitti reippaasti suositukset.
– Yllätys oli, että olen ikäisekseni huippukuntoinen!
Pääsääntöisesti pieni ryhmämme koki elintapahankkeen myönteisenä ja mielenkiintoisena, vaikka mittarien tekniset ongelmat vähän turhauttivatkin. Vastaavanlaiseen hankkeeseen osallistumiseen löytynee mielenkiintoa ja halukkuutta jatkossakin:
– Kyllä, jos on parempi mittari ja saan enemmän henkilökohtaista palautetta.
Lisäterveisinä UKK-instituutille esitettiin myös toivomus, että olisi hyvä, jos myös liikunnan tehoa voisi mitata:
– Portaissa juoksu ja reipas kävely menivät nyt samaan kategoriaan.
Ryhmässämme elintapahankkeella oli myös yllättävä vaikutus. Ainakin kolme ryhmämme jäsenistä paljasti, että halu osallistua hankkeeseen johti päätökseen päivittää oma vanha puhelintekniikka nykyaikaiseksi älypuhelimeksi. Ei ehkä ihan valtava digiloikka, mutta melkoinen askel ainakin!
Teksti: Helena Paulasto.