6.8.2020 Lukunurkka

Oulun ammattikorkeakoulussa on tutkittu osteoporoosipotilaiden lääkehoitoon sitoutumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tietoa voidaan hyödyntää myös muiden pitkäaikaissairauksia sairastavien potilaiden lääkehoidossa. Tutkimus on tehty Anne Aution opinnäytetyönä ja tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimuksen toteutuksesta ja tuloksista laadittu artikkeli on luettavissa ePookista, joka on Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisusarja. Tässä artikkelissa esitämme tutkimuksen keskeisimmät tulokset tiivistetysti.

Lääkehoidolla on suuri merkitys pitkäaikaissairauksia sairastavien henkilöiden, kuten osteoporoosipotilaiden, elämänlaatuun. Lääkehoito esimerkiksi hidastaa sairauden etenemistä tai vähentää sen aiheuttamaa kipua ja muita ikäviä vaikutuksia terveyteen. Jopa puolet pitkäaikaislääkitystä käyttävistä henkilöistä jättää lääkkeet kuitenkin ottamatta.

Lääkehoitoon sitoutuminen on siis huonoa. Huono lääkehoitoon sitoutuminen voi olla tahallista tai tahatonta. Tahallinen sitoutumattomuus tarkoittaa sitä, että potilas tietoisesti jättää lääkkeen ottamatta. Tämän syynä voi olla vaikkapa se, ettei tauti sillä hetkellä aiheuta hankalia oireita tai potilas haluaa säästää lääkekustannuksissa. Tahaton sitoutumattomuus johtuu esimerkiksi siitä, että potilas unohtaa ottaa lääkkeen tai suhtautuu huolimattomasti lääkehoitoon.

Lääkehoitoon sitoutumiseen vaikuttavia tekijäryhmiä on esitetty kuviossa (alla). Siitä voidaan nähdä, että lääkehoitoon sitoutumiseen vaikuttavat potilaaseen ja sairauteen liittyvät sisäiset tekijät ja monentyyppiset ulkoiset tekijät. Tekijäryhmiin kuuluvat sisäiset ja ulkoiset tekijät voivat ihmisen elämäntilanteen mukaan vaihdella hetkestä ja päivästä toiseen ja tämä voi aiheuttaa vaihtelua myös hänen hoitoon sitoutumisessaan.

KUVIO. Lääkehoitoon sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä.

Tutkimuksen tulosten perusteella erityisesti potilaaseen liittyvillä tekijöillä ja hoitohenkilökuntaan liittyvillä tekijöillä on suuri merkitys lääkehoitoon sitoutumisessa. Potilaiden suhtautuminen osteoporoosin lääkehoitoon, esim. sen tarpeellisuuteen ja hyödyllisyyteen, on hyvin yksilöllistä. Siihen liittyy myös paljon erilaisia potilaan kokemia tunnetiloja, jotka saattavat olla joko myönteisiä tai kielteisiä lääkehoidon suhteen. Potilaat saavat eri tietolähteistä ristiriitaista tietoa ja saatua tietoa on usein vaikea ymmärtää.

Lääkehoidon aloitusvaiheessa lääkärin ja potilaan välinen suhde näyttää olevan avainasemassa. Potilaat luottavat lääkärin tietämykseen ja asiantuntemukseen lääkityksen aloittamista koskevaa päätöstä tehdessään. Lääkehoidon ja potilaskontaktien jatkumisen kannalta muun muassa erilaiset mittaukset, seurannat ja muut potilasohjauksen tukitoimet sekä hoitohenkilökunnan kiireettömyys, yhteinen kieli ja myönteinen sävy asioista keskusteltaessa ovat tärkeitä.

Lääkehoitoon sitoutumiseen vaikuttaa siis useat asiat, joiden huomioiminen hoitotyössä edistää potilaan myönteisyyttä ja sitoutumista lääkehoitoon. Potilaan ja henkilökunnan välisessä yhteistyössä ja siihen kuuluvassa potilasohjauksessa on tärkeää ottaa huomioon potilaan yksilölliset tarpeet ja elämäntilanne.

Teksti ja kuva: Anne Autio, Sari Voutilainen ja Kati Päätalo
Artikkelikuva: Pexels

Lähteet:

• Autio, A. 2019. Osteoporoosin lääkehoito: Hoitoon sitoutuminen ja sitä estävät tai edistävät tekijät. Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.
• Autio, A., Voutilainen, S. & Päätalo, K. 2020. Potilaan sitoutuminen lääkehoitoon on monen tekijän summa. ePooki 1/2020. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut.