24.2.2025 Lukunurkka

Meri, Kivenlahden rantakalliot ja pieni satama ovat tuttu ja mieluinen näky Espoossa asuvalle Marjolle. Rantaraitti, monipuolinen virkistys- ja ulkoilureitti, tarjoaa hänelle mahdollisuuden nauttia luonnosta ympäri vuoden. Lähiympäristössä vaihtelevat luonnonsuojelualue luontopolkuineen, rantakallio, kalliometsiköt ja uimaranta, jossa Marjo mielellään pulahtaa virkistävään mereen aamu-uinnille kesäisin. Vaikka reitit ovat tuttuja, niin meri muuttuu – se on erilainen joka päivä.

Meri ja meren tuoksu ovat aina olleet tärkeitä ja voimaannuttavia Marjolle. Lempipaikka kotona onkin parveke, josta meri näkyy. Meren ja luonnon monimuotoisuus kiehtovat. Marjo on kiitollinen siitä, että voi seurata ja ihailla päivittäin muuttuvaa merta auringonnousuineen ja -laskuineen joko kotoaan käsin tai ulkoillessaan.

– Meri ja nämä Kivenlahden rantakalliot ovat minulle tärkeitä. Meri rauhoittaa.

Marjo on syntynyt Vaasassa meren äärellä ja saanut mahdollisesti alkunsakin purjeveneessä, sillä vanhemmat harrastivat purjehdusta. Lapsuus oli hyvin turvallinen, maalaisympäristössä Espoossa asuen, isossa pihapiirissä. Vaasassa käytiin kuitenkin kesäisin.

Marjolla on kolme sisarusta ja hän on vanhin lapsista.

– Lapsuudessa maalla ei ollut järjestettyjä harrastuksia, mutta arjessa tuli ulkoiltua paljon, muun muassa talvisin mäkeä laskien, hiihtäen ja luistellen sekä pihaleikkejä leikkien, Marjo luettelee.

Marjo oli hyvin terve läpi lapsuuden ja nuoruuden sekä suurimman osan aikuisuudestakin. Hän teki nuorena töitä opiskelun ohella muun muassa paikallisissa kaupoissa ja opiskeli myös kaupalliselle alalle. Työuransa Marjo teki kauppakeskusliiketoiminnan saralla, alkaen assistentin työstä päätyen kauppakeskuksen johtamiseen ja vuokraukseen. Hän vaihtoi vielä 60-vuotiaana uuteen työhön tutussa toimintaympäristössä.

Kokopäivätyön ja kodin hoidon ohella hän on pystynyt harrastamaan liikuntaa monipuolisesti läpi elämän.

Marjolla on kaksi aikuista tytärtä sekä viisi ihanaa lastenlasta. Hän sai aikoinaan apua lastensa kanssa omalta äidiltään ja jatkaa mielellään tätä perinnettä. Marjo nauttii saadessaan viettää paljon aikaa lapsenlapsiensa kanssa ja auttaa mielellään tyttäriään arjen pyörittämisessä muun muassa kuljettamalla lapsenlapsia harrastuksiin.

Reumadiagnoosi järkytti

Marjo ei ole juuri sairastellut, joten kymmenen vuotta sitten tullut nivelreumadiagnoosi oli shokki.

– Olin mielessäni nähnyt itseni tulevaisuudessa terveenä, itsenäisenä, aktiivisena 85-vuotiaana, liikkumassa edelleen reippaasti ilman apuvälineitä, hän kertoo.

Kipu ja sen tuomat rajoitukset oli vaikea hyväksyä. Sopivaa hoitoa etsittiin pitkään. Marjo pohti, mikä sairauden aiheutti, miksi juuri hän sairastui. Marjo meni sitkeästi töihin kivuista huolimatta. Hän ei halunnut ottaa sairauslomaa, vaikka iltaisin tulehdus nosti kuumettakin. Hän oli tottunut selviämään erilaisista haasteista päättäväisyydellään ja vaatinut itseltään paljon.

Pian sairastumisen jälkeen reumaan sairastuneille järjestettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella tilaisuus, jossa lääkäri, ravintoterapeutti ja fysioterapeutti opastivat, kuinka sairauden kanssa tulee toimia.

– Tarjolla oli valtavasti tietoa, mutta mieleni ei pystynyt ottamaan sitä vastaan, Marjo sanoo.

Nivelreuma on tulehduksellinen nivelsairaus. Se on autoimmuunisairaus, jonka perimmäistä syytä ei tunneta. Autoimmuunisairaudessa elimistön oma puolustusjärjestelmä, eli immuunijärjestelmä, kohdistaa toimintansa virheellisesti elimistön omia kudoksia vastaan.

Nivelreuman hoito on viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana kehittynyt huimasti. Hoidon tavoitteena on tulehduksen rauhoittaminen ja oireettomuus. Lisäksi hyvä kivunhoito on tärkeää. Sairastuneen oma aktiivinen ote hoitoon ja positiivinen asenne vaikuttavat myös paljon, erityisesti koettuun elämänlaatuun.

Kun sairastuu yhtäkkiä, on luonnollista olla poissa tolaltaan ja tuntea pelkoa tai ahdistusta. Yhtä hyvin voi käydä niin, että aluksi ei oikein tunnu miltään tai koko tilanne voi tuntua epätodelliselta. Jokainen työstää sairastumiseen liittyviä tunteita ja ajatuksia omassa rytmissään ja omalla tavallaan, yhtä oikeaa tapaa ei ole olemassa.

Tällä hetkellä Marjolle on löytynyt sopiva hoito ja hän hyväksyy sairautensa osana elämäänsä. Marjo opettelee lempeämpää seniorielämää ja tekee valintojaan oman hyvinvointinsa huomioiden.

Työelämästä sivuun

Marjo jäi työelämästä pois hieman vastentahtoisesti. Oma ajatus oli ollut, että kiinnostava ja mukava työelämä jatkuisi ainakin 68-vuotiaaksi hyvässä työyhteisössä. Kaksi vuotta sitten syksyllä Marjolle tuli haastavia liikkumisrajoitteita nivelreuman lisäksi. Hänen lihaksensa olivat niin kipeät, ettei hän päässyt tuolista ylös. Tyttärien kannustamana Marjo päätti sitten keskittyä huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään töiden sijasta.

– Olen nyt erittäin tyytyväinen päätökseen, vaikka aluksi se olikin hyvin vaikea hyväksyä, Marjo toteaa.

– Voin elää ihan normaalia, hyvää elämää. Eikä sairaus näy ulospäin, hän jatkaa.

Lonkka murtui liukastuessa

Vuosi sitten Marjo loukkaantui, kun hän kaatui ylittäessään suojatietä. Marjon lonkka murtui. Leikkauksen jälkeen hän pyrki määrätietoisesti kuntouttamaan itseään, ja jo kahden viikon kuluttua hän polki kuntopyörää, ilman vastusta toki aluksi. Reumatologi lähetti hänet luuntiheysmittaukseen maaliskuussa 2024.

– Tuloksena oli selvä osteoporoosi, Marjo kertoo.

Marjo tiesi mitä osteoporoosi tarkoitti, mutta diagnoosi tuntui ikävältä. Hän on pohtinut, mistä sairaus voisi johtua. Hän liikkuu runsaasti, eikä suvussakaan hänen tietääkseen ole muita osteoporoosia sairastavia, mutta reumaa on ollut.

Marjo on joutunut syömään viimeisten vuosien aikana kortisonia pitkiäkin kuureja. Lisäksi hän on pienikokoinen ja ollut aina pieniruokainen. Ainut asia, mihin hän oli ennen murtumaa kiinnittänyt huomiota, oli selkäsärky pitkien kävelylenkkien jälkeen.

– Toki näillä lenkeillä tuli askelia usein yli 20 000, Marjo toteaa.

Marjolle määrättiin aluksi luulääkitys tabletteina, jotka eivät kuitenkaan sopineet hänelle. Nyt hän saa luulääkkeen pistoksena kahdesti vuodessa, reuman biologisen lääkkeen ohella.

Marjo pohti, mistä hän saisi lisää tietoa osteoporoosista. Hän päätti hakea Punkaharjulle tuetulle lomalle, joka oli kohdennettu osteoporoosia sairastaville. Siellä hän havahtui omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa osteoporoosin hoidossa ja sai keskustella kokemuksistaan vertaisten kanssa.

Lisäksi Marjolla on tulossa etävastaanotto reumatologin kanssa, jossa hän voi kysyä myös osteoporoosin hoidon seurannasta.

Arjen valinnat tukevat omahoitoa

Tällä hetkellä Marjoa mietityttää, pitääkö omia tottumuksia muuttaa jotenkin.

– Mietin, pitääkö hiihto jättää kokonaan pois tai pitääkö esimerkiksi suurimmat mäet kävellä laskemisen sijaan. Pitää huolehtia ainakin siitä, ettei kaadu.

Päivittäinen kävely on Marjolle tärkeä osa omasta hyvinvoinnista huolehtimista. Tutut, monipuoliset reitit ja luontopolut mahdollistavat kullekin päivälle sopivan pituisen reitin valitsemisen.

Uuden vuoden lupauksena Marjo lupasi kuunnella kehoaan ja mieltään:

– Käytännössä se tarkoittaa sitä, että huolehdin riittävästä levosta ja pyrin rauhoittamaan mieltäni eli vähennän tietoisesti murehtimista.

Marjo on tottunut pitämään langat käsissään, mutta hallinnan tunne tulee pitää oikeissa mittasuhteissa. Marjo pyrkii nukkumaan riittävästi. Lisäksi hän käy myös rauhallisemmissa, kehoa ja mieltä hoitavissa jumpissa ja liikkuu luonnossa säännöllisesti.

– Eläkkeellä ollessa on onneksi myös mahdollisuus ottaa pieniä päiväunia, kun siltä tuntuu, Marjo naurahtaa.

Marjon ruokavalio on ollut läpi elämän monipuolinen ja terveellinen, mutta niukka. Kouluiässä Marjoa kiusattiin. Hän laihdutti 12-vuotiaana useita kiloja, jolloin suhtautuminen häneen muuttui. Tämä aiheutti hämmennystä nuoressa mielessä: miksi kehon painolla on niin suuri vaikutus muiden suhtautumiseen? Marjo koki itse olevansa ihan samanlainen kuin aiemminkin. Ehkä lapsuuden tapahtumat ovat heijastuneet myös ruokavalintoihin?

– Osteoporoosidiagnoosin jälkeen havahduin ravinnon merkitykseen todella. Yritän pitää huolta siitä, että keho saa riittävästi oikeita ruoka-aineita.

Marjo pohtii sopivan päivittäisen ruuan määrää, jotta siitä saisi riittävästi tarpeellisia ravintoaineita, erityisesti proteiinia.

– Lääkäritapaamiset ovat niin lyhyitä, ettei niissä ehditä perehtyä elintapoihin tai omahoitoon.

Potilasjärjestöjen kautta, muun muassa jäsenlehdistä ja erilaisista tapahtumista, Marjo on saanut tietoa ja vertaistukea. Hän pitää tärkeänä myös vertaisten kanssa käytyjen keskusteluiden kautta saamaansa ymmärrystä.

– Sairastuttuaan joutuu aluksi etsimään niin paljon tietoa. Kaikki sanat ja termit ovat outoja. Ne voivat aiheuttaa hätäännystä, kun ei ymmärrä mistä on kyse, Marjo huokaa.

Reuma-aapinen auttoi Marjoa ymmärtämään nivelreumaa ja sen hoitoa. Tietoa löytyy kyllä, jos sitä aktiivisesti etsii ja sitkeästi opettelee ja selvittää, mitä asiat tarkoittavat.

– Hoidon alkuvaiheessa olisin kaivannut enemmän ravintotietoutta ja -ohjausta. Menin sitten ravintoterapeutin luo, jolla oli ymmärrystä eri sairauksista. Hän pystyi neuvomaan, miten ravinnon avulla voin hoitaa sairauttani.

Ravintoterapeutilta Marjo sai vahvistusta omille ajatuksilleen ja apua myös sopivan ruokarytmin löytämisessä.

– Ravinnolla on merkittävä vaikutus kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen!

Oman hyvinvoinnin eteen tekee sen mitä pystyy.

Myöhemmin Reumaliiton luennolla oli aiheena ravitsemus, ja siellä luennoitsija antoi kirjavinkkejä, mistä löytää lisää tietoa aiheesta. Marjo toivoo voivansa myös tulevaisuudessa syödä monipuolista ruokaa. Hänellä onkin tapana tavata ystäviään ruuanlaiton merkeissä.

– Yhdessä voidaan käydä ensin kävelyllä ja sitten nauttia itsetehtyä, hyvää ruokaa. Ystävät ovat monin tavoin tärkeitä. Tapamme elää, liikkua ja syödä tulee vastaamme eläkeiässä – nyt korjataan saldoa, Marjo pohtii. Haasteena rauhoittuminen Marjo on aina ollut hyvin aktiivinen, määrätietoinen ja vähän hurjapääkin. Hänelle reipas liikkuminen on ollut keino irrottautua stressistä, rauhoittaa mieli ja hoitaa kehoa. Nyt viime vuosina hän on ymmärtänyt kokonaisvaltaisemmin läsnäolon voiman, hetkeen pysähtymisen ja rauhallisemman liikkeen merkityksen.

Työuran loppupuolella, eräänä syntymäpäivänä, Marjon tyttäret veivät äitinsä yhteiseen joogahetkeen ja rohkaisivat häntä opettelemaan pysähtymistä.

– Aluksi harjoittelu oli hyvin haastavaa, mutta jatkoin joogassa käymistä sitkeästi.

Pian jooga auttoi Marjoa siirtymään ja rauhoittumaan työstä viikonlopun viettoon. Lisäksi joogasta on ollut paljon apua myös kipuihin.

Asiat voivat muuttua hetkessä

Koska tahansa voi sattua mitä tahansa. Kaatuessaan suojatiellä Marjo koki olonsa avuttomaksi ja tajusi, että asiat voivat muuttua hetkessä. Sen jälkeen hän onkin huolehtinut siitä, että muun muassa edunvalvontavaltuutus on tehty.

– On hyvä miettiä, mikä itselle on elämässä tärkeää, mihin käyttää aikansa ja millaisista asioista nauttii.

Marjon perheessä on tärkeää, että toisesta ihmisestä huolehditaan. Marjo kokee, että tämän ajatuksen siirtäminen ja sen käytäntöön vieminen on tärkeä perintö myös jälkipolville. Perhe on kaikista tärkein.

– Annan hyvän arvosanan meidän yhteiskunnallemme.

Hän kokee kiitollisuutta siitä, että Suomessa pystyy hoitamaan omaa terveyttään. Suomessa monet asiat ovat Marjon mielestä kohtuullisen ja erittäinkin hyvin, vaikka terveydenhuolto onkin murroksessa.

– Olen saanut avun, kun olen sitä tarvinnut. Olen tyytyväinen veronmaksaja ja koen, että nyt saan takaisin maksamiani veroja.

Marjo toteaa, että liian harvoin tulee kiitettyä hoidosta.

– Hoitajat tekevät työtä varmasti usein omien voimavarojensa äärirajoilla. Kiitos myös potilasjärjestöille, joiden kautta löytyy tietoa ja vertaistukea.

Marjo toivottaa kaikille Luustotiedon lukijoille oikein hyvää kevättä ja lähettää terveisiä:

– Pidä huolta henkisestä ja fyysisestä terveydestäsi läpi elämän. Jos sairastut, ota rohkeasti selvää, kysele ja kyseenalaista – tietoa löytyy paljon. Puhu kokemuksistasi, sillä avoimuuden kautta voit löytää myös vertaistukea.

Teksti: Tiina Kuronen
Kuvat: Markku Pajunen, MAKE PHOTO

Artikkeli on julkaistu aiemmin Luustotieto 1/2025 -lehdessä.