23.9.2024 Lukunurkka

Eletään heinäkuuta. Iltapäivällä aurinko on tullut esiin aamun vesisateiden jälkeen. Tapaamme Innan kanssa kauniista ilmasta huolimatta etänä, sillä ratatyöt ovat pysäyttäneet junaliikenteen täysin Leppävaarasta länteen. Onneksi tällä kerralla Teams-yhteys toimii paremmin kuin junan vessa.

Inna asuu avomiehensä ja heidän 1-vuotiaan lapsensa kanssa Kirkkonummella. Inna on juuri lopettanut päivän työt.

– Aloitin kesäkuussa uudessa työssä Traficomilla. Teen viestintää, ja vaikka muuten tulee vietettyä enemmän aikaa toimistolla, nyt teen junakatkoksen vuoksi lähinnä etätöitä.

Lukutoukasta liikkujaksi Inna kertoo olleensa lapsuudessa enemmän lukutoukka kuin liikkuja.

– Tykkäsin lukea, ja toisaalta pienellä paikkakunnalla ei myöskään ollut oikein harrastusmahdollisuuksia. Kauemmaskaan ei tullut lähdettyä, sillä viihdyin hyvin kirjojen ja musiikin kuuntelun parissa. Toki pihalla tuli liikuttua.

Lukion jälkeen Inna opiskeli Humanistisessa ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagogiksi.

– Silloin minua kiinnosti todella paljon esimerkiksi ihmisoikeuksien parissa työskentely, mutta päivääkään en ole sen alan töitä tehnyt, Inna naurahtaa.

Opiskelujen ohessa aloitettu työ kirjakaupassa vei mukanaan. Kymmenisen vuotta hurahtikin erilaisissa kaupan alan asiakaspalvelutehtävissä ja esimerkiksi myymälävastaavana.

”Luuston kuntoon on tärkeää kiinnittää huomiota läpi elämän.”

– Muutama vuosi sitten aloin ajatella, että haluaisin tehdä jotain muutakin. Suoritin Rastor-instituutissa viestijän tutkinnon ja huomasin innostuneeni alasta. Opiskelin Haaga-Heliassa liiketalouden tradenomiksi ja erikoistuin viestintään. Onhan siinä taustalla edelleen se, että yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, Inna pohtii.

Syksyllä Innalla alkavat ylemmän ammattikorkeakoulun opinnot. Ala on vienyt mennessään. Tällä hetkellä toiveissa siintää jonkinlainen työpaikka valtiolla.

Lukemisen ja opiskelun ohella nykyään arkeen kuuluu kuitenkin myös liikuntaa.

– Meillä on virastotalon kellarissa kuntosali ja uima-allas. Kun aamulla aloittaa päivän treenillä, on ihan eri tavalla virtaa. Pyrin myös tauottamaan työpäivää. Joustavat työajat mahdollistavat myös esimerkiksi kävelylenkin keskellä päivää. On hienoa, että liikkumiseen tarjotaan mahdollisuuksia, Inna toteaa.

Outoja oireita ja muutama murtuma

Neljä vuotta sitten Innalla oli kilpirauhasen vajaatoimintaan viittaavia oireita, joiden vuoksi hän tapasi endokrinologin. Inna sai lääkkeet, ja samalla selvitettiin laboratoriotutkimuksilla myös muiden sairauksien mahdollisuus. Kilpirauhasen vajaatoiminta ei aiheuta osteoporoosia ja voi jopa nostaa luun mineraalitiheyttä, mutta lisätutkimuksista oli hyötyä:

– Selvisi, että kortisolitasoni oli todella korkea. Viitearvon yläraja on korkeimmillaan noin 500 luokkaa, mutta minulla luku oli yli 1 000.

Kortisoli vaikuttaa myös luustoon, joten lääkäri tiedusteli Innalta mahdollisista murtumista.

– Olihan niitä ollut aika paljonkin. Jälkikäteen mietin, että kauankohan arvot ovat olleet koholla, Inna pohtii.

Innalla todettiin osteopenia.

– Elettiin vuotta 2021 ja olin 34-vuotias. Olin kuullut osteoporoosista, mutta osteopenia oli jo sananakin vieras asia. Olihan se jonkinlainen järkytys, että miksi ja miten, kun olen kuitenkin näinkin nuori. Ajattelin, että osteoporoosi on ikääntyneempien naisten sairaus, Inna toteaa.

”Paljon pystyy vaikuttamaan myös itse.”

Samalla diagnoosi tarjosi kuitenkin selityksen oudoille, pienestäkin osumasta tulleille murtumille.

– Olin murtanut varpaita useamman kerran aika pienestäkin osumasta. Kerran myös kylkiluu rasahti poikki kuntosalilla jalkaprässissä. Ajattelin vain, että eihän tämän näin pitäisi mennä, Inna muistelee.

Myöhemmin osteopenia on muuttunut osteoporoosiksi. Osasyyksi on epäilty raskautta ja imetystä.

– Uusimman luuntiheysmittauksen tulos oli selkeästi huonontunut edellisestä. Nyt toivon, että tilanne vähän helpottaa, kun saan syömäni ravintoaineet omaan käyttööni, Inna naurahtaa.

Diagnoosiin totuttelua

Syytä osteoporoosin taustalla ei varsinaisesti ole saatu selvitettyä. Inna itse epäilee lapsuuden vähäisen liikkumisen ja varhaisaikuisuuden yksipuolisen ravinnon olevan ainakin jonkinlaisessa roolissa.

– Toisaalta lapsuudenkaan ruokavalio ei välttämättä ollut kaikkein ravintorikkain, sillä ruokaa ajateltiin tuolloin lähinnä polttoaineena. Inna on noudattanut kasvisruokavaliota 12-vuotiaasta. Vaikka tuolloin kasvisruokavaliota noudattavalle ei tarjottu tukea ravitsemusasioissa, kuului ruokavalioon paljon muun muassa maitotuotteita.

Inna itse kokee, että esimerkiksi kalsiumin saanti on ollut turvattua.

“Liikkuminen antaa myös energiaa ja puhtia”

– Toki koulun kasvisruoka oli mitä oli, lähinnä vain jätetty se liha pois. Enemmän silti ajattelen, että kalsiumin puutteen sijaan vähäisellä liikkumisella ja erityisesti parikymppisenä noudattamallani tonnikalaa ja pizzaa -ruokavaliolla on ollut osuutta asiaan, Inna toteaa.

– Lähestyessäni 30 ikävuotta aloin kiinnittämään enemmän huomiota siihen, mitä tulee syötyä ja milloin. Opiskelin myös avoimessa yliopistossa ravitsemustieteitä ja kiinnostuin aiheesta muutenkin, Inna jatkaa.

Tällä hetkellä Inna noudattaa vegaanista ruokavaliota. Vegaaninen ruokavalio voi olla luustoterveellinen samoin kuin sekaruokavalio, kunhan ottaa huomioon ruokavalion erityispiirteet, kuten esimerkiksi B12-vitamiinilisän tarpeen.

– Itse kiinnitän huomiota erityisesti kalsiumin ja proteiinin saantiin. Pyrin saamaan joka aterialle proteiinia, ja toisaalta huolehdin myös hyvien rasvojen saannista. Myös monipuolisuus on tärkeää. Jos noudattaa erityisruokavaliota ja ravintoaineiden saanti mietityttää, voi tarvittaessa kääntyä ravitsemusalan ammattilaisen puoleen, Inna muistuttaa.

Lähipiirissä diagnoosi on herättänyt lähinnä ihmetystä, mutta samalla kaveripiirissä asiaa on käsitelty huumorin kautta.

– Ystäväni tietävät, että olen aika kömpelö. Siinä sitten nauravat, että täytyy pitää Inna pystyssä. Ehkä se on vähän huono yhdistelmä tämän sairauden kanssa, Inna kommentoi.

Välillä diagnoosi kuitenkin muistuttaa itsestään, sillä Inna huomaa toisinaan pohtivansa tilanteita murtumariskin kautta. Esimerkiksi kuntosalilla huomio voi liikkeen sijaan kiinnittyä entä jos -ajatukseen.

Tuorein murtuma on tammikuulta, kun liukastumisen johdosta Inna mursi värttinäluunsa.

– Kyllä sitä välillä arkailee, ehkä joskus vähän pelottaakin, että miten hauras oikein olen, Inna huokaa.

Inna on käynyt luuntiheysmittauksessa kolmesti, ja joka kerta tulos on ollut aiempaa huonompi.

– Onneksi uusin murtuma kuitenkin parani todella hyvin. Ortopedi ihmetteli, että miten voi olla osteoporoosi, kun murtuma luutui niin nopeasti.

Perushoidolla eteenpäin

Innalle ei ole määrätty osteoporoosilääkettä, mutta kalsium- ja D-vitamiinilisät ovat käytössä.

– Välillä on kyllä sellainen olo, että pitäisiköhän tähän puuttua vähän enemmän. Lähinnä jatkuvasti huonontuvien tulosten vuoksi asia mietityttää, Inna pohtii.

Lisäravinteiden käyttöön Inna sai ohjeet, ja muuten hoidoksi suositeltiin iskutusta sisältävää liikuntaa. Sen enempää ohjeita ei oikeastaan annettu.

– Ehkä sitä välillä toivoisi vähän lisävinkkejä tai -apuja. Tavallaan olen kuitenkin todella tyytyväinen, että osteopenia aikoinaan löydettiin, ja että kaikki tutkittiin niin perusteellisesti. Lähinnä kaipaisin lisätietoa ja -selvitystä sairauden aiheuttajiin. Toisaalta hoitosuunnitelmakin auttaisi, sillä luuntiheysmittausten välillä jää vähän yksin, Inna toteaa.

Tukea Inna on saanut vertaisilta. Vertaiskeskustelua onkin syntynyt esimerkiksi Luustoliiton osteoporinat -Facebook-ryhmässä.

– On hienoa, kun saa vertaistukea ja voi kysellä kommentteja omaan tilanteeseen. Myös Luustoliiton verkkosivuilta olen löytänyt lisätietoa. On hienoa, että on tällaisia tahoja, Inna toteaa.

Samalla Inna kuitenkin harmittelee, että itse pitää olla todella aktiivinen ja selvittää paljon. Myös muilla taustatekijöillä on vaikutusta:

– Minulla on ollut mahdollisuus käyttää yksityisiä palveluita. En tiedä, olisiko julkisella sairautta edes löydetty. Tämähän on merkittävä kansanterveydellinen asia, erityisesti talvella, kun ihmiset liukastelevat ja murtavat lonkkiaan. Jotenkin toivoisi, että tähän kiinnitettäisiin enemmän huomiota, Inna huokaa.

Erilaiset tilaisuudet ja webinaarit tarjoavat myös tietoa ja tukea, mutta Innan aika on mennyt opintojen ja sitten vauvan ja uuden työn parissa.

– Ehkä sitä olisi silti omassakin aktiivisuudessa parantamisen varaa, Inna naurahtaa.

Arjessa Inna ei koe osteoporoosin näkyvän. Toki ajatus on takaraivossa aina jollain tasolla. Toisinaan Inna huomaa ajattelevansa, miten sairaus vaikuttaa ja näkyy esimerkiksi 10 tai 20 vuoden päästä.

– Haluan kuitenkin ottaa asian positiivisen kautta ikään kuin kannusteena. Oli todella inspiroivaa lukea Samulin tarina. Vaikka itse en olisikaan ehkä SM-tason painonnostaja 50-vuotiaana, voi diagnoosi toimia myös herättäjänä ja kannusteena tehdä positiivisia muutoksia. Aiemmin en tykännyt juoksemisesta, mutta nyt yritän käydä säännöllisesti lenkillä, sillä siinä tulee hyvin luustoon kohdistuvaa iskutusta, Inna kertoo ja jatkaa:

– Lapsen syntymän jälkeen kävimme yhdessä myös äiti-lapsijumpassa, ”MammaWOD:issa”. Toiminnallinen treeni sisältää myös paljon hyppyjä, ja tykästyin siihen. Sen myötä omakin harjoittelu on monipuolistunut. Liikkuminen antaa myös energiaa ja puhtia.

Inna kertoo saavansa kannustusta myös perheeltään.

– Toki sitä haluaa pysyä kunnossa myös lapsen vuoksi. Vaikka itselläni ei ehkä ollut esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta lapsena, haluan näyttää sellaista omalle lapselleni.

Inna muistuttaakin, että luuston kuntoon on tärkeää kiinnittää huomiota läpi elämän.

– Joskus voi olla toki huonoakin tuuria mukana, mutta luuston terveyttä ei tulisi ottaa itsestäänselvyytenä. Paljon pystyy vaikuttamaan myös itse, Inna huomauttaa.

Muille osteoporoosia sairastaville Inna lähettää myös terveisiä:

– Muutoksia on tärkeää tehdä oman jaksamisen rajoissa.

Teksti: Henriikka Lankila
Kuvat: Johan Björklund

Vegaaniruokavalio ja osteoporoosi

Monipuolinen ravinto on perusta myös luustoterveelliselle ruokavaliolle. Monipuolisen ruokavalion tulisi sisältää runsaasti kasviksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja sekä runsaskuituisia täysjyväviljatuotteita. Lisäksi ravitsemussuositukset suosittavat syömään kalaa kahdesti viikossa. Myös maitotuotteista saa paljon hyviä ravintoaineita. Lisäksi on tärkeää huolehtia riittävästä hyvien rasvojen saannista ja maltillisesta suolan käytöstä.

Mikäli noudattaa kasvisruokavaliota tai vegaanista ruokavaliota, on hyvä varmistaa riittävä ravintoaineiden saanti ja keskustella asiasta tarvittaessa esimerkiksi ravitsemusalan ammattilaisen kanssa.

Ravitsemussuositukset suosittavat vegaaniruokavaliota noudattavalle ravintolisänä B12-vitamiinia, kalsiumia sekä jodia. Kalsiumia on kuitenkin luonnostaan monessa ruoka-aineessa, ja lisäksi kalsiumia voi saada myös kalsiumilla täydennetyistä kasvikunnan tuotteista. Myös D-vitamiinia suositellaan lisänä, mikäli ruokavaliossa ei ole riittävästi D-vitamiinilla täydennettyjä tuotteita. D-vitamiinista kannattaa valita D3-valmiste, jota saa myös vegaanisena. Lisäksi on tärkeää huomioida myös muut vegaaniruokavaliota koskevat suositukset, sillä yleiset ravitsemussuositukset koskevat sekaruokavaliota.

Artikkeli on julkaistu alun perin Luustotieto 3/2024 -lehdessä.