Kansanedustaja Paula Risikko: Osteoporoosin hyvä hoito on oikeasti tärkeä asia
Kansanedustaja Paula Risikko toimii viime vuonna perustetun Eduskunnan osteoporoosiryhmän puheenjohtajana.
– Olen peruskoulutukseltani sairaanhoitaja ja olen erikoitunut sisätauteihin ja geriatriseen hoitotyöhön. Opiskellessani osteoporoosiin ja sen ennaltaehkäisyyn liittyvät asiat käytiin hyvin läpi.
Risikko on toiminut myös terveydenhuollon opettajana, jolloin hän on myös opettanut luustoterveyteen ja osteoporoosiin liittyviä asioita terveydenhuollon tuleville ammattilaisille.
Lisäksi Risikko on toiminut käytännön hoitotyössä osastoilla, joissa hoidettiin kansan- ja pitkäaikaissairauksia, kuten reumaa, sydän- ja verisuonisairauksia sekä diabetesta. Niinpä osteoporoosi on tullut tutuksi myös sitä kautta. Hän on aikoinaan tehnyt myös kannanottaja kaatumistapaturmista ja siitä, mitä ne voivat saada aikaan:
– Kuten tiedetään, saattaa aiemmin itsenäisesti hyvin toimeen tullut ikääntynyt kaatua kotonaan, jolloin tulee lonkkamurtuma ja sen myötä sairaala- ja hoivalaitoskierre. Moni myös menehtyy lonkkamurtuman seurauksena, Risikko toteaa vakavana.
– Usein ajatellaan, että osteoporoosi kuuluu ikääntymiseen. Näin se ei kuitenkaan ole, sillä osteoporoosia voidaan hoitaa ja ennaltaehkäistä osteoporoosin aiheuttamia komplikaatioita. Osteoporoosia ei todellakaan tarvitse pitää itsestään selvänä osana ikääntymistä.
Raportti osteoporoosin hoidosta
Luustoliitto julkaisi Luustoviikolla raportin osteoporoosin hoidosta, joka perustui potilaskyselyn ja sairaanhoitopiireille osoitetun kyselyn vastuksiin sekä Duodecimin Terveysporttisivuilla julkaistuihin hoitoketjutietoihin. Raportin sisältöä käsiteltiin myös Eduskunnan osteoporoosiryhmässä ja asia sai julkisuutta mediassa.
– Yllättävää oli raportissa se, miten paljon kehitettävää osteoporoosin diagnostisoinnin ja hoidon koko prosessissa on. On selvää, että Suomi ei ole osteoporoosin hoidon mallimaa, Risikko toteaa.
Risikon mielestä on erittäin hyvä, että selvitys tehtiin ja nähtiin, mitä haasteita osteoporoosin hoitoketjun toteutuksessa on ja mitkä ovat alueiden väliset erot.
– Myös sitä jäin pohtimaan, otetaanko osteoporoosin hoito riittävän vakavasti.
Risikko muistuttaa, että osteoporoosin ja murtumien ennaltaehkäisyyn tarvitaan ammattilaisten lisäksi myös osteoporoosin riskissä olevia ja osteoporoosia sairastavia itseään, sillä omahoidon merkitys on korvaamaton. Terveydenhuollosta osteoporoosia sairastavat voivat saada tarvitsemaansa tietoa ja tukea itsensä hoitamiseen.
– Tiedon ja tuen antamisessa myös potilasyhdistysten rooli on hyvin tärkeä.
Hyvä hoito kaatuu vähäisiin resursseihin
Risikon mukaan ammattihenkilöstöllä on tietoa osteoporoosista, mutta terveydenhuollon voimavarat menevät tällä hetkellä osteoporoosin osalta sen aikaansaamien komplikaatioiden hoitoon, osteoporoosin ja murtumien ennaltaehkäisyn ja hyvän kokonaishoidon toteutuksen sijaan.
– Uusien murtumien ennaltaehkäisyyn ei riitä enää resursseja, Risikko tuumii.
Ammattilaiset tietävät osteoporoosin vakavuuden. Tosiasia kuitenkin on, että resurssien niukkuus rajaa yksittäiseen potilaaseen käytettävää aikaa, ja mahdollisuudet terveyden edistämiseen ovat vähäiset. Lisäksi osa resursseista menee osteoporoosin seurauksia eli murtumia hoidettaessa.
– Tämä kaikki tapahtuu, vaikka varsin hyvin tiedetään, että osteoporoosin hyvällä hoidolla on paljon saantoa eli hyötysuhde on korkea sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta.
Hoitoketju katkeaa
Risikko muistuttaa, että osteoporoosin koko hoitoketjun pitää olla kunnossa, yhden ketjun osan toiminta ei riitä.
– Ikävä kyllä tämä ei koske pelkästään osteoporoosia, vaan sama haaste on monessa muussakin pitkäaikaissairaudessa: hoitoketjusta saatetaan hoitaa yksi osa, mutta kokonaisuus ei ole hallinnassa.
Tällöin potilas putoaa hoidon piiristä kesken kaiken. Potilas saattaa saada diagnoosin ja hoidon, mutta hoidon tehon seuranta ja kuntoutus jää toteutumatta.
Toinen ongelma liittyy Risikon mukaan erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon väliseen yhteydenpitoon. Pääosin osteoporoosin hoito kuuluu perusterveydenhuollon tehtäviin. Mutta osa osteoporoosia sairastavista tarvitsee erikoissairaanhoitoa esimerkiksi osteoporoosin aiheuttajasairauden tai vaikean osteoporoosin vuoksi.
– Erikoissairaanhoidossa voi saada erinomaista hoitoa, mutta sitten kun potilas siirretään perusterveydenhuollon piiriin, hoidon tehon seuranta jää pois.
Ongelmaksi nousevat jälleen perusterveydenhuollon liian pienet resurssit ja myös hoitoketjujen hallinnan haasteet.
Kyse ei ole rakettitieteestä
– Mielestäni kaikki, jotka koulutetaan terveydenhuollon alalle tietävät, mitä tarkoittaa osteoporoosi ja miten sitä ja murtumia ennaltaehkäistään. He tietävät, mitä osteoporoosi hoitamattomana aiheuttaa ja mitkä ovat huonosti hoidetun osteoporoosin kustannukset yhteiskunnalle. Tietoa siis on, Risikko toteaa.
Jälleen Risikko nostaa esille perusterveydenhuollon resurssit: onko terveydenhuollossa resursseja tunnistaa osteoporoosi riittävän ajoissa tai hoitaa osteoporoosia hyvin. Jos henkilöllä on kohonnut osteoporoosin riski, ajatellaanko sen kuuluvan osaksi normaalia ikääntymistä? Näin ei pitäisi missään nimessä tehdä.
Sama koskee kaatumistapaturmia. Niihin pitäisi tarttua heti.
– Osteoporoosin tunnistaminen ja diagnostisointi eivät ole rakettitiedettä, Risikko muistuttaa.
Terveydenhuollon pitäisi toimia nykyistä kokonaisvaltaisemmin. Esimerkiksi jos potilas menee valittamaan kurkkukipua, pitäisi terveydenhuollon ammattihenkilön ottaa huomioon potilaan kokonaisuus, eikä pelkästään kurkistaa kurkkuun. Potilaan kokonaisvaltaisella hoidolla voidaan säästää yksilö monelta turhalta kärsimykseltä ja yhteiskunta suurilta kustannuksilta.
– Hienoa, että on olemassa Luustoliitto, joka tuo osteoporoosin hoidon haasteet esille. Potilaskyselyn ja koko raportin tuloksia ei saa missään nimessä vähätellä!
Luustoliitolla riittää töitä
Luustoliiton kannattaisi jatkossa Risikon mukaan tuottaa materiaalia terveydenhuollon ammattilaisten perus- ja täydennyskoulutukseen: lääkäreille, hoitajille ja fysioterapeuteille.
– Luustoliitto voisi myös tuottaa verkko- ja muita terveydenhuollon ammattilaisten täydennyskoulutuksia.
Lisäksi terveydenhuollon päättäjät tarvitsevat tietoa siitä, mihin kannattaa sijoittaa resursseja, kun lähdetään ennaltaehkäisemään murtumia. Murtumien hoito tuottaa nykyisin suuria kustannuksia, joita voitaisiin vähentää osteoporoosin hyvän hoidon ja kaatumisen ehkäisyn avulla.
– Osteoporoosi on siitä oivallinen sairausryhmä siitä näkökulmasta, että hoidon kustannusvaikuttavuus on saavutettavissa. On olemassa kustannusvaikuttavia keinoja ennaltaehkäistä osteoporoosia ja murtumia sekä myös hoitaa osteoporoosia.
Risikko ehdottaakin, että Luustoliitto lähettäisi sekä kunnanvaltuutetuille että tulevien hyvinvointialueiden valtuutetuille säännöllisesti uutiskirjeitä, joissa kerrottaisiin osteoporoosista ja sen hyvästä hoidosta ja muistutettaisiin hoitamattomuuden kalliista hinnasta.
Hoitoketjut kuntoon
Risikko nostaa esille valtakunnallisten hoito-ohjelmien merkityksen. Osteoporoosin osalta kyseessä on Osteoporoosi Käypä hoito -suositus.
– Ohjeistuksessa kerrotaan, miten ammattihenkilöt tunnistavat ja diagnostisoivat osteoporoosin, jotta voivat käynnistää hoitoketjun prosessin. Tulevilla hyvinvointialueilla keskeisessä roolissa on osaava henkilöstö.
– Hallinto ei tee hyvää hoitoa, vaan ennen kaikkea tulevilla hyvinvointialueilla oleva terveydenhuollon ammattilaisten osaaminen ratkaisee. Sote-uudistuksen tehtävänä on Risikon mukaan puuttua nykyisen terveydenhuollon heikkouksiin: vahvistaa peruspalveluita ja perusterveydenhuoltoa sekä tehdä hoitoketjuista sujuvia.
Osteoporoosin hoitoketju voisikin olla Risikon mielestä oivallinen tapausesimerkki, jonka avulla voitaisiin testata eri alueiden hoitoketjujen toimivuutta ja hioa prosesseja kuntoon. Osteoporoosia kun sairastetaan kaikilla sote-alueilla. –
Jos hoitoketjut eivät ole kunnossa, tiedetään seuraukset: kärsimystä ja kustannuksia!
Toimiva osteoporoosin hoitoketju voisi toimia mallina myös muiden sairauksien hoitoketjujen kehittämisessä.
Sote-uudistuksessa pyritään lisäksi yhteistyön lisäämiseen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä sosiaalitoimen välillä ja integroimaan niiden toiminta potilaan näkökulmasta toimivaksi kokonaisuudeksi. Tämä kaikki on Risikon mukaan myös osteoporoosia sairastavan potilaan parhaaksi, sillä moni osteoporoosia sairastava voi tarvita näitä kaikkia.
Omahoito kunniaan
– On todella hienoa, että meillä on toimivia hoitoja osteoporoosiin. Samalla kannustan kaikkia osteoporoosia sairastavia Luustotieto-lehden lukijoita tiedon hankkimiseen ja omahoitoon. Sillä on ratkaiseva rooli koko hoidon onnistumisessa, Risikko toteaa.
Luustotieto-lehteä lukevia ammattilaisia Risikko kannustaa puolestaan ottamaan osteoporoosin hoidon kokonaisuuden vakavasti:
– Osteoporoosin hyvä hoito on oikeasti tärkeä asia, sillä hoitamattomana osteoporoosi aiheuttaa paljon kärsimystä ja suuria kustannuksia.
TEKSTI: ANSA HOLM
KUVA: PAULA RISIKKO
Artikkeli on aiemmin julkaistu Luustotieto-lehden numerossa 4/2021.