8.6.2021 Lukunurkka

Asettelen tietokoneen kirjapinoa vasten nojaavan puhelimen viereen niin, että näen molemmat ruudut helposti. Avaan puhelimen WhatsAppin ja soitan sen kautta kuvapuhelun Helena Karihtalalle Haapavedelle.

Olemme puhuneet aikaisemmin puhelimessa, mutta emme ole aikaisemmin tavanneet kasvotusten. Helena vastaa heti ja näen puhelimeni ruudulla hymyilevät kasvot.

Vaikka toisen näkeminen ruudulla ei ole sama asia kuin että pääsisimme oikeasti tapaamaan, on juttelu kuitenkin paljon mukavampaa, kun näemme vihdoin toisemme. Helena kertookin, että WhatsApp-puhelut ovat tulleet korona-aikana tutuiksi ja ne ovat olleet korvaamaton keino pitää yhteyttä lapsenlapsiin. Niiden avulla on voinut olla mukana läheisten arjessa ja lastenlasten touhuissa, vaikka halaamaan ei ole päässytkään pitkään aikaan.

Vauhtia ja vilskettä päiviin kuitenkin mahtuu, sillä Helena työskentelee esikouluohjaajana.

– Lapset ovat töissä parasta, ja he tuovat kyllä hurjasti iloa päiviin, Helena hymyilee.

Ryhmän lapset tietävät hyvin, että Helenan syliin pääsee kyllä aina, mutta Helenan täytyy ensin istahtaa alas. Vauhdikkaimmissakin leikeissä täytyy muistaa, että Helenaan ei saa törmätä.

– Tosi hyvin lapset huomioivat sen, että joudun varomaan, etten satuta itseäni esimerkiksi syliin nostaessa. Ja kun leikkien tempo alkaa kiihtyä ja se tuppaa unohtumaan, niin sitten aina muistutan välillä, Helena kertoo. Hänen tilanteensa ja vointinsa on nyt hyvä, mutta takana on useamman vuoden matka osteoporoosin kanssa.

Kaatumistapaturma ja diagnoosi

Palataanpa ajassa siis hieman taaksepäin.

Loppuvuonna 2016 Helena kaatui liukkaalla kalliolla, jonka seurauksena jalkapöytään tuli kivulias murtuma.

Työterveyslääkäri suositteli luuntiheysmittausta. Vaikka omalääkäri terveyskeskuksessa hieman empikin mittauksen tarvetta, kirjoitti hän kuitenkin lähetteen.

Luuntiheysmittaukseen Helena pääsi nopeasti heti alkuvuodesta 2017.

– Tuon mittauksen tulokset olivat kyllä iso yllätys, sillä minulla todettiin vaikea osteoporoosi. En ollut kyllä osannut ollenkaan odottaa sellaista diagnoosia, Helena toteaa ja jatkaa:

– Olen lapsuudesta saakka liikkunut paljon, ja ruokavaliokin on aina ollut monipuolinen. Maitoakin on tullut juotua paljon lapsuudessa ja nuoruudessa.

Mitään riskitekijöitä ei Helenan osteoporoosin taustalta ole varsinaisesti löydetty, mutta jonkinlaista sukurasitusta osteoporoosille saattaa olla:

– Äidinäidin kumara ryhti on jäänyt mieleen, Helena muistelee.

Selkäongelmat olivat valitettavan tuttuja Helenalle entuudestaan, sillä selkärangassa oli todettu jo vuosia aikaisemmin skolioosia ja rappeumaa. Osteoporoosidiagnoosi toi alkujärkytyksen myötä mielen kuitenkin täyteen uusia huolia ja kysymyksiä.

– Tuli sellainen tunne, että uskaltaako tässä enää liikkuakaan tai mitään muutakaan raskaampaa tehdä. Mietin esimerkiksi, että kestääkö selkäni nostamista tai kumartelua, hän kertoo.

Omahoito haltuun

Helena tarttui kuitenkin toimeen, ja lähti itse aktiivisesti etsimään tietoa.

– Heti tuolloin diagnoosin yhteydessä minulle suositeltiin luulääkettä, Helena muistelee ja jatkaa:

– Lääkkeiden haittavaikutukset mietityttivät minua kuitenkin paljon, ja ajattelin, että minullehan ne tulevat varmasti kaikki. Niinpä halusin ensin kokeilla, pystynkö vaikuttamaan muilla keinoilla luustoni kuntoon.

Vaikka ruokavalio oli terveellinen, eivät kaikki ruoka-aineet Helenalle kuitenkaan ole sopineet. Tämän vuoksi hän kävi oma-aloitteisesti tutkituttamassa vitamiinien ja hivenaineiden saantinsa. Tulosten perusteella hän lisäsi heti päivittäin ottamansa D-vitamiinilisän määrää ja aloitti kalsiumlisän sekä monivitamiinin ottamisen. Liikuntaakin Helena olisi halunnut heti viikkorutiineihin enemmän, mutta murtuman aiheuttavat kivut kiusasivat pitkään. Liikunnan lisääminen täytyi tehdä hyvin maltillisesti ja vähitellen.

Vuoden kuluttua Helena kävi kontrollimittauksissa. Vaikka reisiluun kaulassa luuntiheys oli hieman parantunut, lannerangassa luuntiheys oli huonontunut entisestään.

Omahoidon osa-alueita kartoitettiin tarkemmin ja huomattiin, että esimerkiksi kalsiumlisälle ei ollut tarvetta. Vaikka maitoa Helena ei ollut käyttänyt ruokajuomana enää vuosikymmeniin, kuului ruokavalioon muita maitotuotteita, joten kalsiumia Helena sai riittävästi ruokavaliosta. Helena päätti käydä myös homeopaatilla ja sai sieltä homeopaattisia lääkkeitä.

Liikuntaa Helena pystyi lisäämään ja säännölliset kävelylenkit, sauvakävelylenkit ja jumppaaminen kotona muodostuivatkin tiiviiksi osaksi arkea.

– Olen löytänyt itselleni sopivia lihaskuntoliikkeitä, jotka eivät selkää kipeytä. Niitä teen säännöllisesti, että lihasvoimat pysyisivät hyvänä. Lisäksi nastakengät osoittautuivat oivalliseksi hankinnaksi. Niiden kanssa pääsi kävelylenkeille liukkaillakin keleillä eikä enää tarvinnut pelätä kaatumista, Helena kertoo.

Hyppelyt ja rajummat liikkeet olivat jääneet pois jo aikaisemmin, kun selkärangan välilevyissä todettiin rappeumaa. Niinpä turvalliset tavat harrastaa liikuntaa myös osteoporoosin kanssa olivat tuttuja entuudestaan.

Tuloksia lääkkeettömällä omahoidolla

Seuraava kontrollimittaus koitti jälleen vuoden kuluttua, ja nyt tulokset olivat todella lupaavia. Mittaustulokset olivat paremmat molemmissa mittauskohdissa ja osteoporoosi oli lonkkien mittauskohdissa muuttunut osteopeniaksi.

Osteoporoosin lääkkeetön omahoito oli Helenan kohdalla tepsinyt ja tepsii yhä edelleen, sillä alkuvuoden viimeisimmässä mittauksessa tulokset olivat parantuneet entisestään.

– Mitään haittavaikutuksia ei ole näistä tullut ja olo on ollut muutenkin energisempi. Olen pysynyt muutenkin todella terveenä, hän iloitsee.

– Vaikka luuntiheys ei ole edelleenkään selässä hyvä, on suunta kuitenkin parempaan. Ja onhan jo sekin hyvä, että tilanne ei ole huonontunut, Helena muistuttaa.

Luustoliitosta tietoa

Uusia murtumia ei ole tullut. Helena on oppinut elämään oman tilanteensa kanssa hyvin.

– Ei tätä useinkaan huomaa arjessa juuri mitenkään ja hyvin pystyn arkiset askareet hoitamaan. Välillä sitä melkein ihan unohtaakin koko osteoporoosin, Helena kertoo hymyillen.

– Lumityötkin olen tänä talvena tehnyt, ja niitähän on riittänyt. Tosin nostaessa pitää olla kyllä edelleen tarkkana, ettei selkä kipeydy. Toki aika ajoin selkä kuitenkin kaikesta huolimatta kipeytyy, ja silloin käytän tukiliiviä. Lepo ja homeopaattiset hoidot ovat myös tuoneet apua kipuihin, hän vielä lisää.

Myös nostamisen ergonomiaan Helena oli onnekseen saanut ohjeistusta jo ennen osteoporoosi-diagnoosia.

Luustoliiton Helena löysi aika pian diagnoosin saamisen jälkeen. Luustotieto ja Luustoviestit ovat tarjonneet Helenalle paljon tietoa, ja ne tuleekin aina luettua tarkkaan. Tieto on myös auttanut itselle sopivien omahoidon keinojen löytämisessä.

Halaus diagnoosin saaville

Kun kysyn Helenalta, että mitä hän kokeneempana sanoisi juuri diagnoosin saaneelle, hän miettii hetken, ja sanoo sitten epäröimättä:

– Haluaisin ensimmäiseksi halata häntä ja sanoa, että kyllä sinä pystyt korjaamaan tilannetta. Jos hän olisi yhtä järkyttynyt ja murheellinen kuin itse olin diagnoosin saadessani, niin kertoisin varmasti myös näistä omista kokemuksistani ja siitä, miten omilla toimilla on mahdollista vaikuttaa. Ja muistuttaisin, että vielä pystyy tekemään vaikka mitä!

Huomion keskittäminen positiiviseen ja etenkin niihin asioihin, jotka ovat antaneet itselle energiaa, ovat tärkeässä roolissa arjen tiimellyksessä ja etenkin myös elämäntapamuutoksia tehdessä.

Helenan voimavarojen kivijalkana on ollut perhe, johon kuuluvat mies ja rakkaat tyttäret sekä heidän lapsensa, joiden kanssa on tiiviisti pidetty yhteyttä kuvapuheluiden, viestien ja videoiden välityksellä myös nyt korona-aikana. Ikävä on tietenkin ollut kova ja kaikki odottavat innolla sitä hetkeä, kun kasvotusten tapaaminen on taas mahdollista.

Muita iloa ja energiaa tuottavia asioita ovat Helenalle olleet luonnossa liikkuminen, hyvät ystävät ja hengellisyys, jotka ovat antaneet voimia jokaiseen päivään.

– Turhaan sitä murehtii asioita, joita ei ole. Täytyy keskittyä nauttimaan siitä, mitä on, Helena tiivistää.

TEKSTI: Jenni Tuomela
KUVA: Sami Peltoniemi

Omahoidon kulmakivet

Luustoterveellisen ruokavalion perustana on monipuolisuus:

• runsaasti kasviksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja
• runsaskuituisia täysjyväviljatuotteita
• kalaa vähintään kahdesti viikossa
• maitotaloustuotteita
• riittävä hyvien rasvojen saanti
• maltillinen suolan käyttö

Luustolle tärkeiden ravintoaineiden saannin ja sopivan energian määrän voi varmistaa syömällä 3-5 kertaa päivässä.

Riittävä kalsiumin saanti: Ravinnosta tulee saada päivittäin riittävästi kalsiumia, jottei elimistö joudu käyttämään luustossa olevaa kalsiumia. Osteoporoosia sairastavan tulisi saada kalsiumia 1000–1500 mg vuorokaudessa joko ravinnosta tai ravinnosta ja kalsiumlisästä yhteensä. Ennen kalsiumlisän aloittamista on hyvä tarkistaa, paljonko kalsiumia saa ravinnosta.

Ravinnon proteiinia tarvitaan mm. lihaksiston ja luuston kasvuun sekä uusiutumiseen. Proteiini tukee myös luustollekin tärkeän D-vitamiinin muuntumista aktiiviseen muotoon. Riittävä proteiinin saanti ylläpitää lihasmassaa sekä toiminta- ja vastustuskykyä. Aikuisten proteiinin saantisuositus on 1,1-1,3 g painokiloa kohti. Runsas liikunta ja ikääntyminen lisäävät proteiinin tarvetta. Yli 65-vuotiaille proteiinin saantisuositus on 1,2–1,4 g/kg.

D-vitamiini auttaa luustolle tärkeää kalsiumia imeytymään ja tukee luusolujen uusiutumista. Sillä on vaikutusta myös lihasten toimintaan. Osteoporoosissa D-vitamiinin yksilöllisen annoksen tulisi perustua veren D-vitamiinipitoisuuden (kalsidiolin) mittaukseen. Kalsidiolin (D-vitamiinin varastomuoto elimistössä) pitoisuus veressä kuvaa D-vitamiinin saannin riittävyyttä. Luuston kannalta suositeltavat verikokeen arvot ovat 75–120 nmol/l.

Liikunta on välttämätöntä luustolle. Luustoa vahvistava liikunta ylläpitää luun vahvuutta aikuisiässä ja hidastaa luun menetystä ikääntyvillä. Liikunnan avulla voidaan lisäksi kehittää lihasvoimaa, tasapainoa, ketteryyttä ja liikkumisvarmuutta sekä siten osaltaan ehkäistä kaatumisia ja niistä seuraavia luunmurtumia.

Kaatumisen ehkäisyssä tärkeintä on tunnistaa tapaturmavaaraa aiheuttavat yksilölliset tekijät sekä poistaa ne mahdollisuuksien mukaan tai vähentää niiden vaikutusta.