Luustoinfo webinaarina

Luustoinfowebinaari (verkkoseminaari) järjestettiin tiistaina 2.6.2020 klo 13.00-16.00. Maksuton webinaari oli tarkoitettu henkilöille, joilla on todettu osteoporoosi tai osteopenia. Webinaarissa käsiteltiin omahoidon kokonaisuutta: terveellinen ravitsemus, riittävä D-vitamiinin, kalsiumin ja proteiinin saanti, monipuolinen liikunta, kaatumisen ehkäisy sekä lepo.

Kiitos osallistumisestasi webinaariin! Kiitos myös webinaarin palautteesta. Kaikille osallistujille on lähetetty omahoitomateriaalia kotisoitteeseen.

Webinaarin osallistujien oli mahdollista esittää kysymyksiä webinaarin aikana chatissä ja webinarin jälkeen palautelomakkeella. Osaan kysymyksistä ehdttiin vastata webinaarissa. Muut kysymykset ja niiden vastaukset on koottu alle.

  1. Milloin luutiheysmittaus (DXA) tehdään ja miten sen tuloksia tulkitaan?
  2. Miten muut sairaudet voivat vaikuttaa osteoporoosin syntyyn?
  3. Miten uskallan liikkua tai nostaa tavaroita, kun sairastan osteoporoosia?
  4. Miten monipuolinen ruokavalio on mahdollista toteuttaa, jos osteoporoosin lisäksi sairastaa esim. munuaisten vajaatoimintaa ja paksunsuolen tulehdusta?
  5. Mitä vitamiini-, hivenaine- ja mineraalilisiä olisi hyvä käyttää osteoporoosia sairastaessa?
  6. Voiko kahvia juoda, kun sairastaa osteoporoosia?
  7. Miten saan riittävästi, mutten liikaa kalsiumia?
  8. Voiko D-vitamiinia saada liikaa osteoporoosia sairastaessa?
  9. Milloin varsinaista osteoporoosilääkitystä tarvitaan ja miten pitkään sitä tulisi käyttää?
  10. Omahoito-osaamiseni arveluttaa. Mistä saisin lisätietoa asiasta?

1. Milloin luutiheysmittaus (DXA) tehdään ja miten sen tuloksia tulkitaan?

Luuntiheysmittaus (DXA eli kaksienergiainen röntgenabsorptiometria) on röntgentutkimus, mutta sen säteilyannos on hyvin pieni. Luuntiheysmittauksen tarve määritetään yksilöllisesti ja mittaukseen tarvitaan lähete.

Luuntiheysmittausta suositellaan, kun henkilöllä on

  •  ollut pienenerginen murtuma, joka on syntynyt kaatuessa samalla tasolla tai pudotessa alle metrin korkeudesta tai
  • osteoporoosin vaaraa lisääviä sairauksia ja tekijöitä, joiden arvioinnissa voidaan käyttää FRAX-murtumariskilaskuria tai
  • epäily osteoporoosista röntgenkuvan perusteella esimerkiksi nikamamuutos tai vaikutelma pienentyneestä kalsiumpitoisuudesta tai
  • pituuden pieneneminen (vähintään 5 cm) ja/tai rintarangan kumartuva ryhti.

Luuntiheysmittauksen tulosta verrataan 20–40-vuotiaiden naisten luun huipputiheyden keskihajontaan (T-luku) ja iänmukaiseen viitearvoon (Z-luku). Kyse on osteoporoosista, jos luuntiheys on pienentynyt 2,5 SD tai enemmän naisväestön huipputiheyden keskiarvosta (T-luku ≤ -2,5). Osteopeniasta eli osteoporoosin esiasteesta on kyse, kun luuntiheys on 1–2,5 SD kyseistä keskiarvoa pienempi (-2,5 < T-luku < -1). Luuntiheys on normaali, kun T-luku on ≥ -1 SD.

Luuntiheysmittauksen lisäksi hoitotahon tulee aina selvittää jokaisen henkilökohtainen murtumariski kliinisen tutkimuksen perusteella ja esim. FRAX-murtumariskilaskuria hyödyntämällä. Lisäksi hoitotahon tulee poissulkea osteoporoosin mahdolliset sekundaariset aiheuttajat eli esim. muut sairaudet, jotka voivat vaikuttaa osteoporoosin syntyyn ja joita ei ole aikaisemmin todettu.

Luuntiheysmittausta käytetään myös osteoporoosin/osteopenian seurannassa:

  • Kun osteoporoosilääkitys on käytössä, suositellaan, että luuntiheysmittaus tehdään 2–3 vuoden välein.
  • Kun osteoporoosilääkitystä ei ole käytössä, suositellaan, että luuntiheysmittaus tehdään 2–5 vuoden välein.

On hyvä selvittää itselleen oman hoitotahon kautta, mikä on osteoporoosin seurantasuunnitelma eli milloin seuraava luuntiheysmittaus tulisi sinun kohdallasi tehdä.

2. Miten muut sairaudet voivat vaikuttaa osteoporoosin syntyyn?

Osteoporoosin syntyyn voivat vaikuttaa henkilöllä olevat muut sairaudet, jotka liittyvät mm. aineenvaihduntaan, imeytymiseen ja hormonitoimintaan. Tällaisia ovat mm. hormonihäiriöt ja keliakia. Keliakiaa voi sairastaa tietämättään. Myös jotkin lääkitykset, pitkäaikainen kortisonihoito ja syöpähoidot, voivat vaikuttaa osteoporoosin syntyyn. Muiden sairauksien hyvä hoito vaikuttaa myös luuston kuntoon.

Osteoporoosi Käypä hoito -suosituksen mukaan sekundaarisen osteoporoosin syitä ovat seuraavat:

  • lääkkeet mm. glukokortikoidit
  • hypogonadismi
  • nivelreuma ja sen sukulaissairaudet
  • primäärinen hyperparatyreoosi
  • diabetes
  • munuaisten krooninen vajaatoiminta
  • D-vitamiinin puutos (vaikea puutos aiheuttaa lasten riisitaudin ja aikuisten osteomalasian)
  • hypertyreoosi
  • hyperkortisolismi (Cushingin oireyhtymä)
  • krooninen maksasairaus
  • ruoansulatuskanavan sairaudet kuten esim. keliakia, tulehdukselliset suolistosairaudet, suolentulehdus, mahalaukun poiston jälkitila
  • syöpäsairaudet (erityisesti myelooma, eturauhassyövän kastraatiohoito, luustometastaasit)
  • elinsiirto

Oman hoitotahon kanssa voi keskustella, miten mahdolliset muut sairaudet ja lääkitykset ovat vaikuttaneet osteoporoosin syntyyn ja miten mahdolliset osteoporoosin sekundaarisyyt on kohdallasi kartoitettu. Muiden sairauksien hoidosta ja niiden mahdollisista vaikutuksista luustoon on myös tärkeä keskustella oman hoitotahon kanssa tarpeen mukaan.

3. Miten uskallan liikkua tai nostaa tavaroita, kun sairastan osteoporoosia?

Liikunta on välttämätöntä luustolle. Luustoa vahvistava liikunta ylläpitää luun vahvuutta aikuisiässä ja hidastaa luun menetystä ikääntyvillä. Liikunnan avulla voidaan lisäksi kehittää lihasvoimaa, tasapainoa, ketteryyttä ja liikkumisvarmuutta sekä siten osaltaan ehkäistä kaatumisia ja niistä seuraavia luunmurtumia.

Luustoa kuormittaa tehokkaasti liikunta, joka sisältää toistuvia iskuja alustaa vasten, tärähdyksiä, suunnanmuutoksia sekä luuhun kohdistuvaa pitkittäissuuntaista vääntöä. Osteoporoosia sairastavalle sopivia lajeja ovat esim. kävely, tanssi, erilaiset jumpat sekä lihasvoimaharjoittelu. Osteoporoosia sairastavalle ei suositella voimakkaita iskuja, ponnistuksia tai repiviä liikkeitä sisältäviä liikuntamuotoja. Myös voimakkaita selkärangan taivutuksia ja kiertoja on hyvä välttää. Liikkuvuuden ylläpito on tärkeää, kunhan muistaa että liikkeet tehdään varovasti ja välttäen ääriasentoja. Osteoporoosia sairastava voi harrastaa/kokeilla kaikenlaista liikuntaa oman voinnin mukaan. Kannattaa myös muistaa huomioida turvallisuus liikkuessa; oikea tekniikka sekä kaatumisien välttäminen. Liikunnassa tärkeää on monipuolisuus, säännöllisyys, jatkuvuus ja nousujohteisuus. Kuuntele omaa kehoasi, aloita rauhallisesti ja lisää kuormitusta ja haastetta oman kunnon ja voinnin mukaan.

Kantaa voi kivun sallimissa rajoissa tasaisella kuormituksella (esim. kauppakassit tasaisesti molemmissa käsissä, tai vaikkapa ostokset vetokärryyn kantamisen sijaan). Tavaroita nostaessa kannattaa muistaa pitää huolta oikeasta nostotekniikasta; selkä neutraaliasennossa ja nosto alaraajoilla. Raskaamman tavaran siirtäminen tapahtuu parhaiten askelilla paikasta toiseen, kannattaa välttää kiertoja selkärankaan tavaraa siirtäessä. Tarvittaessa keskustelu ammattilaisen kanssa mahdollisista yksilöllisistä rajoituksista, myös liikunnan osalta.

4. Miten monipuolinen ruokavalio on mahdollista toteuttaa, jos osteoporoosin lisäksi sairastaa esim. munuaisten vajaatoimintaa ja paksunsuolen tulehdusta?

Mahdollisimman monipuolinen ja värikäs ruokavalio on yksi luuston ja koko kehon hyvinvoinnin kulmakivi. Monipuolinen ja värikäs ruokavalio sisältää mm.

  • Säännöllinen ruokailu 3–5 kertaa päivässä
  • Monenvärisiä vihanneksia, juureksia, hedelmiä ja marjoja: 5–6 kourallista ja 5 eri väriä päivässä
  • Täysjyvävilja- ja maitotuotteita
  • Kalaa vähintään kahdesti viikossa
  • Hyviä rasvoja
  • Suolaa maltilla
  • Riittävästi nesteitä ja vettä janojuomana
  • Laadukkaita hiilihydraatteja, riittävästi proteiinia ja kuitua sekä sopivasti energiaa

On hyvä muistaa, että riittävä proteiinin saanti on tärkeä osa myös osteoporoosin omahoitoa. Proteiinin saantisuositus on seuraava:

  • Aikuisille 1,1 g –1,3 g painokiloa kohti päivässä
  • Yli 65-vuotiaille 1,2 g –1,4 g painokiloa kohti päivässä

Esimerkiksi 68-vuotias (70 kg) henkilö tarvitsee proteiinia n. 90 g päivässä. Joka aterialla ja välipalalla on hyvä olla jokin proteiinin lähde. Esimerkiksi yksi hernekeittoannos sisältää n. 20 g proteiinia ja yksi piimälasi sisältää n. 5 g proteiinia. Lisätietoa proteiinista.  

Jos sinulla on jokin muu sairaus, jonka hoitoon kuuluu tietynlainen ruokavalio, niin tätä ruokavaliota tulee myös noudattaa. Jos epäilet, että ruokavaliosi ei kokonaisuutena ole riittävän monipuolinen, niin keskustele asiasta hoitotahosi kanssa. Useimmiten, kun sairastat osteoporoosia ja jotakin muuta sairautta, joka vaikuttaa ruokavalioon, sinun on mahdollista päästä myös ravitsemusterapeutille.

5. Mitä vitamiini-, hivenaine- ja mineraalilisiä olisi hyvä käyttää osteoporoosia sairastaessa?

Mahdollisimman monipuolinen ja värikäs ruokavalio on kaikkien elimistön tarvitsemien aineiden lähtökohta. Ks. edellinen vastaus. Monipuolisen ravitsemuksen vitamiinit, hivenaineet ja mineraalit vaikuttavat myös luuston hyvinvointiin, mutta esimerkiksi K2-vitamiinin saannista ei tällä hetkellä ole suositusta edes yleisissä suomalaisissa ravitsemussuosituksissa. Näin ollen on ensisijaisesti tärkeää kiinnittää huomioita mahdollisimman monipuoliseen ruokavalioon ja käyttää D-vitamiinilisää hoitotahon määräämällä annoksella. Muiden ravintolisien tarpeesta esim. muiden sairauksien tai muun mahdollisen puutoksen tai sen epäilyn yhteydessä on hyvä keskustella oman hoitotahon kanssa.

6. Voiko kahvia juoda, kun sairastaa osteoporoosia?

Kahvi poistaa kalsiumia virtsan mukana elimistöstä, mutta osteoporoosia sairastaessa kahvia voi juoda kohtuudella. Kolmisen kuppia kahvi päivässä on vielä kohtuullista ja kahvinkin sekaan voi lorauttaa maitoa. Myös muuten osteoporoosia sairastaessa on tärkeää turvata riittävä (1000-1500 mg) kalsiumin saanti päivittäin.

7. Miten saan riittävästi, mutten liikaa kalsiumia?

Osteoporoosia sairastaessa kalsiumin kokonaissaantisuositus on 1000-1500 mg vuorokaudessa. Kalsiumin lähteitä on hyvä löytyä ravinnosta pitkin päivää. Mahdollisesta kalsiumlisän käytöstä ja sen määrästä tulee keskustella oman hoitotahon kanssa. Tällöin on tärkeää tuoda esille päivittäin ravinnosta saamasi kalsiumin määrä. Myös laktoosittomat ja vähälaktoosiset tuotteet sisältävät kalsiumia. Maitotuotteissa kalsiumia on runsaasti, mutta sitä on myös muissa ruoka-aineissa. Jos et jostain syystä voi käyttää kalsiumlisää, tulee kiinnittää erityistä huomiota kalsiumin riittävään saantiin ravinnosta. Kalsiumin turvallisen saannin päivittäinen yläraja on 2500 mg, joten noudattaessasi osteoporoosin kalsiumin saantisuositusta, ei vaaraa liikasaannista ole. Jos käytössäsi on kaksi tablettia kalsiumlisää päivittäin, on hyvä ottaa tabletit eri aikaan, jos se esim. muun lääkityksesi näkökulmasta on mahdollista. Yksilöllisiin kalsiumin käyttöön ja kalsiumaineenvaihduntaan liittyvistä kysymyksistä on hyvä keskustella oman hoitotahon kanssa. Lisätietoa kalsiumista.

8. Voiko D-vitamiinia saada liikaa osteoporoosia sairastaessa?

Osteoporoosia sairastaessa suositellaan, että vähintään kerran mitattaisiin verikokeella D-vitamiinipitoisuus (kalsidioli). Mittauksen perusteella hoitotaho määrittää sinulle sopivan yksilöllisen päivittäisen ympärivuotisen D-vitamiinilisän annoksen. Kun määräystä noudattaa, ei D-vitamiinia voi saada liikaa. Oman hoitotahon/lääkärin tulee siis määrittää sinulle yksilöllinen D-vitamiinilisän annos, mutta reseptiä D-vitamiinin hankintaan et tarvitse. Kun tarkastelee omaa D-vitamiinin saantiaan, on tärkeää huomioida mahdolliset muut käytössä olevat valmisteet esim. kalsiumlisä ja monivitamiinivalmiste ja niiden sisältämä D-vitamiinin määrä. Oman hoitotahon kanssa on hyvä keskustella, tuleeko D-vitamiinipitoisuus mitata uudestaan. Yleistä suositusta säännöllisille D-vitamiinipitoisuuden mittaamisille verikokeella ei ole.

9. Milloin varsinaista osteoporoosilääkitystä tarvitaan ja miten pitkään sitä tulisi käyttää?

Osteoporoosilääkityksen tarve ja kesto määräytyvät aina yksilöllisen murtumariskin perusteella, joten joillakin henkilöillä osteoporoosilääkityksen tarvetta ei lääkkeettömän omahoidon lisäksi välttämättä ole. Osteoporoosilääkitystä harkitaan seuraavissa tilanteissa:

  • Sairastettu pienienerginen murtuma
  • Luuntiheysmittauksessa todettu osteoporoosi
  • Luuntiheysmittauksessa todettu osteopenia ja muita murtuman riskitekijöitä
  • Murtumariski suuri, mutta luuntiheysmittausta ei voida toteuttaa
  • Kortisonihoito

Ennen osteoporoosilääkityksen aloitusta on hyvä käydä hammastarkastuksessa. Tässä yhteydessä suositellaan leukojen röntgenkuvausta (OPTG).

Osteoporoosin lääkehoidossa on tärkeää lääkityksen säännöllinen ja määräyksen mukainen käyttö. Lisäksi on tärkeää jatkaa lääkkeetöntä omahoitoa. Osteoporoosilääkityksen kesto on tavallisesti ainakin 3–5 vuotta, jonka jälkeen lääkityksen tarve arvioidaan uudestaan. Osteoporoosilääkityksen tehoa seurataan luuntiheysmittauksilla.

Kaikilla lääkkeillä voi olla haittavaikutuksia, joiden ilmaantuminen on aina yksilöllistä. Jos epäilet, että osteoporoosilääkitys aiheuttaa sinulle haittavaikutuksia, niin keskustele niistä viipymättä hoitavan lääkärisi kanssa. Älä tee muutoksia lääkehoitoosi ennen kuin olet keskustellut terveydenhuollon ammattilaisen kanssa asiasta. Lääkärin tulee tehdä arvio mahdollisesta haitasta sekä suunnitelma haitan hoidon ja osteoporoosin jatkohoidon suhteen.

Lisätietoa osteoporoosin lääkehoidosta.

10. Omahoito-osaamiseni arveluttaa. Mistä saisin lisätietoa asiasta?

Osteoporoosia ja osteopeniaa voidaan hoitaa ikään ja sukupuoleen katsomatta. Hoidon tavoitteena on murtumien ehkäisy. Tärkeintä on oma aktiivisuus omahoidon toteutuksessa.

Lääkkeetön omahoito kuuluu aina osteoporoosin hoitoon ja jatkuu eliniän. Lääkkeettömän omahoidon osa-alueet ovat monipuolinen ravinto ja liikunta, riittävä kalsiumin, proteiinin ja D-vitamiinin saanti sekä kaatumisen ehkäisy. Lisäksi on tärkeää huolehtia riittävästä levosta, kivun hoidosta tarpeen mukaan, tupakoimattomuudesta ja siitä, että käyttää alkoholia vain kohtuudella. Myös läheisten ja vertaisten tuki auttaa onnistumaan omahoidossa mahdollisimman hyvin.

Lääkehoito kuuluu osteoporoosin hoitoon vain tarvittaessa. Arvion lääkehoidon tarpeesta ja päätöksen sen aloittamisesta tekee hoitava lääkäri, joten lääkehoidosta kannattaa aina keskustella oman hoitotahosi kanssa. Osteoporoosin hoito kuuluu pääsääntöisesti perusterveydenhuoltoon. Sinun kannattaa myös selvittää toimiiko omalla paikkakunnallasi luusto-, osteoporoosi- tai murtumahoitaja tai vastaava. Heidän kauttaan saat varmasti apua ja tukea omahoitoosi.

Voit myös hakea mukaan Luustoliiton kuntoutumiskursseille. Lisätietoa kursseista.

Luustoliiton toiminta mukaan lukien Luustoinfowebinaari ja edellä olevat vastaukset sekä Luustoneuvonta perustuu Osteoporoosi Käypä hoito -suositukseen sekä muihin kansallisiin suosituksiin. Näiden suositusten taustalla on laadukas tieteellinen näyttö. Tutustu tarkemmin Osteoporoosi Käypä hoito -suositukseen ja sen taustalla olevaan tutkimukseen.

Lisätietoa saat myös seuraavista materiaaleista:

Tutustu Luustoliiton muihin omahoidon ja kuntoutumisen tuen palveluihin.