Verratonta vertaisuutta – vertaiskuntoutujien koulutuksesta tukea ja tietoa

Liisa Pesosta innostaa vertaiskuntoutujana toimimisessa mahdollisuus auttaa muita samankaltaisessa tilanteessa olevia. Hän kokee vertaistehtävät vastavuoroiseksi toiminnaksi, josta saa myös itse paljon. Luustoliiton vertaiskuntoutujien koulutuksista Liisa on saanut tukea, tietoa ja vinkkejä vertaistuen käytännön toteutukseen. Yksi tärkeimmistä asioista koulutuksissa on ollut toisten vertaiskuntoutujien tapaaminen.

Ensitietoa osteoporoosista

Osteoporoosin toteamisen kanssa samoihin aikoihin, vuonna 2012, Liisa huomasi sattumalta paikallisessa sanomalehdessä ilmoituksen Luustoliiton järjestämästä ensitietopäivästä osteoporoosia sairastaville.
– Koin tilaisuudessa ”henkisen herätyksen”: sain sieltä paljon eväitä omahoitooni. Ensitietopäivä oli sysäys jakaa tietoa eteenpäin sekä osteoporoosiin sairastuneille että terveydenhuoltoon.

Ensitietotilaisuudessa sai alkunsa myös Pohjois-Karjalan Luustoyhdistys, jonka perustajajäseniä Liisa on. Hän on toiminut luustoyhdistyksessä eri tehtävissä aktiivisesti alusta lähtien. Tällä hetkellä hän on yhtenä yhdistyksen nimetyistä vertaistukihenkilöistä sekä yhdistyksen hallituksen jäsen.
Liisa on innokas tiedonhakija ja etsii jatkuvasti uutta tietoa osteoporoosista. Hän pitää osteoporoositietoisuuden lisäämistä erittäin tärkeänä.
– Esimerkiksi Luustotieto-lehti on hyvä tiedonlähde, vinkkaa Liisa.

Yhdistystoiminta ja vertaisuus lähellä sydäntä

– Sosiaalisena ihmisenä minua innostaa yhdistystoiminnassa ihmisten tapaaminen. Meillä on hirmu mukava porukka, toiminta on monimuotoista ja vastuuta jaetaan useampien henkilöiden kesken. Yhdistyksen tilaisuuksiin on aina kiva mennä.
Liisa on toiminut yhdistyksen nimettynä vertaistukihenkilönä viime vuoden alusta. Hän on käytettävissä ryhmätilanteissa ja kahden keskisissä keskusteluissa.
– Minun oma kokemukseni osteoporoosin kanssa elämisestä on käytettävissä, jos toinen haluaa kuulla. Minusta on mukavaa, että pystyn auttamaan muita ja kertomaan heille esimerkiksi omahoidon kulmakivistä oman kokemukseni kautta.
– Toisinaan sitten taas ammennan muiden kokemuksista.

Liisa kokee yhdistyksen tilaisuudet turvalliseksi ympäristöksi kertoa asioista, kun ”kaikki ovat samassa veneessä”.
– Meillä on yhdistyksessä noin kerran kuussa teemallinen jäsenilta. Joka toinen tapaamisista on vertaistuki-ilta. Tilaisuudet on pyritty pitämään vapaamuotoisina ja keskustelulle sekä kysymyksille on aina aikaa.

Koulutuksesta varmuutta vertaiskuntoutujana toimimiseen

Liisa on käynyt Luustoliiton vertaiskuntoutujien perus- ja jatkokoulutukset.
– Annan koulutuksille kymmenen pistettä ja papukaijamerkin! Olen kokenut molemmat koulutukset hyödyllisiksi ja mukaviksi. Asiasisältö on ollut hyvä, olen saanut paljon uutta tietoa ja vinkkejä siihen, miten vertaistukea voi käytännössä toteuttaa. Tärkeä anti koulutuksissa on ollut myös toisten vertaiskuntoutujien tapaaminen.

Vertaiskuntoutujan ei tarvitse, eikä pidäkään ottaa ammattilaisen roolia. Hän on kuitenkin vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuntoutujan elämässä oman kokemukseen perustuvan asiantuntemuksensa avulla. Vertaiskuntoutuja antaa jotakin sellaista, jota ammattilainen ei koskaan pysty tarjoamaan.
– Koulutus antaa varmuutta ja tukea omalle tekemiselle. Olen saanut niistä vahvistusta omille ajatuksilleni vertaisuudesta ja oman kokemustiedon käytöstä. Koulutukset ovat tukeneet vertaiskuntoutujan roolin hahmottamista sekä selkeyttäneet vertaisen ja ammattilaisen eroa.

Liisa kokee saaneensa koulutuksista myös uusia eväitä toisen ihmisen kohtaamiseen ja kuunteluun, vaikka hänellä on jo työelämästäkin vahvaa vuorovaikutusosaamista.
– Vertaiskoulutuksissa on tullut hyvää kertausta vuorovaikutusasioista ja ne ovat herättäneet uusia ajatuksia esimerkiksi toisen huomioimiseen ja tulkintaan liittyen.

– Minusta on myös hirmu tärkeää, että olemme tulleet koulutuksissa tutuiksi Luustoliiton väen kanssa. Se, että on tavannut toisen, helpottaa yhteydenottoa tarvittaessa.

Lähde sinäkin mukaan!

Liisa kannustaa osallistumaan Luustoliiton vertaiskoulutuksiin ja vertaistoimintaan.
– Se antaa niin paljon itselle. Vertaisen roolia ei kannata pelätä. Koulutukset auttavat selventämään itselle esimerkiksi millaisiin asioihin voi ottaa kantaa. Vertaistoiminnassa kuuntelu on erittäin tärkeää, vastauksia toisen kysymyksiin ei aina ole.
Vertaiskuntoutujana toimiminen lähtee omasta kokemuksesta.
– Sinä olet itse paras asiantuntija sen suhteen, mitä olet kokenut!

Luustoliiton vertaiskoulutuksissa on mahdollisuus pohtia mikä on juuri sinulle sopivin vertaistoiminnan muoto. Haluaisinko osallistua keskustelun virittämiseen verkkokurssilla? Vai olisiko minulle luontevampaa kirjoittaa siitä, miten olen onnistunut omahoidossani? Vertaiskuntoutujan roolit ovat moninaisia ja kaikille löytyy jotakin!

  • Liisa on tehnyt työuransa päiväkodissa lastenhoitajana. Hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2003.
  • Liisalla todettiin osteopenia vuosien 2005 – 2006 vaihteessa. Hän kertoo sairauden jääneen diagnoosin tekemisen jälkeen pitkäksi aikaa taka-alalle. Osteoporoosi hänellä todettiin vuonna 2012.
  • Liisa hoitaa itseään huolehtimalla monipuolisesta ravitsemuksesta ja liikkumalla aktiivisesti. Liisa kertoo, että hän ei koe osteoporoosista jokapäiväistä haittaa, kun on vuosien varrella oppinut ravitsemusasiat. Hän valmistaa itse ruoan, jolloin pystyy helposti huolehtimaan, että saa tarvittavat ravintoaineet. Lisäksi hän käyttää D-vitamiinilisää.
  • Lääkkeettömän omahoidon lisäksi Liisalla on ollut käytössään osteoporoosilääkitys, jonka aikana hänen luustonsa tilanne parantui huomattavasti.

Teksti: Jenny Lohikivi, Luustoliitto
Kuva: Matti Pesonen