Hyppää sisältöön

Hyvän hoidon muistilista

Osteoporoosin hyvä hoito koostuu Käypä hoito -suosituksen (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim) mukaan osteoporoosin riskien tunnistamisesta, varhaisesta diagnoosista, hoidon aloituksesta, omahoidon ohjauksesta ja tuesta, kuntoutuksesta sekä sairauden seurannasta.
Lähtökohta hyvälle hoidolle on hoitosuunnitelma, jonka toteuttamisen apuna voi olla toimiva alueellinen hoitopolku. Hyvä hoito edellyttää osteoporoosia sairastavan omaa aktiivisuutta. Keskeisessä roolissa ovat myös sairastavan kohtaavat ammattilaiset. Läheisten ja vertaisten tuki on korvaamaton. Vertaisen voi löytää mm. luusto- tai osteoporoosiyhdistyksen tai Luustoliiton kuntoutuspalveluiden kautta.

Tunnistaminen
Hyvän hoidon ja hoitopolun ensimmäisenä tavoitteena on varhainen diagnoosi. Mahdollisesti hoidon aloittaminen jo ennen murtumaa. Murtumapotilaan tunnistaminen ja seulonta: tavoitteena uuden murtuman ehkäisy. Osteoporoosin riskissä oleva henkilö voi ottaa asian myös itse puheeksi, mikäli ammattilainen ei ole sitä jostain syystä tehnyt. Tärkeää on löytää ne sairaudet ja lääkitykset, jotka voivat olla osteoporoosin taustalla.

Diagnoosi
Voidaan tehdä ennen murtumaa vain luuntiheysmittauksella. Lääkäri arvioi yksilöllisesti murtumariskiä, jossa huomioidaan mm. aiemmat murtumat itsellä ja vanhemmilla sekä muut sairaudet ja lääkitykset. Arvioinnissa hyödynnetään esim. FRAX-murtumariskilaskuria. Laboratoriokokeilla selvitetään mahdolliset osteoporoosin syyt, kuten esim. keliakia ja D-vitamiiniin puutos.

Hoito
Tavoitteena on murtumien ehkäisy sekä mahdollisen murtuman ja kivun hyvä hoito. Hoitoon kuuluu aina perushoito eli lääkkeetön hoito: monipuolinen ravinto, riittävä kalsiumin, proteiinin ja D-vitamiinin saanti, liikunta sekä kaatumisen ehkäisy. Tupakoimattomuus, alkoholin käyttö vain kohtuudella ja riittävä lepo. Lääkehoito kohdistetaan suuren murtumariskin potilaisiin. Tarve perustuu lääkärin tekemään yksilölliseen murtumariskin arvioon.

Ohjaus, tuki ja kuntoutus
Hoidon perustana yksilöllinen hoitosuunnitelma. Sairastuneen tulee saada riittävästi tietoa osteoporoosista ja itsensä hoitamisesta sekä arjen vinkkejä itsenäiseen omahoitoon. Sairastuneen tulee tietää, miten ja mistä hän saa tarvittaessa ammattilaisen tukea itsensä hoitamiseen. Vertaistukea voi saada mm. luusto- tai osteoporoosiyhdistyksestä. Tavoitteellisen kuntoutumisen tukena mm. Luustoliiton verkkokurssi tai Luustoliiton yhteistyössä ammattilaisten kanssa toteuttama Luustokurssi.

Seuranta
Seurataan sairautta ja hoidon tehoa. Perustuu mahdollisuuksien mukaan luuntiheysmittauksiin. Jos ei lääkehoitoa, luuntiheysmittaus 2–5 vuoden välein. Jos lääkehoito, luuntiheysmittaus 2–3 vuoden välein. Sairastuneen tulee hakeutua seurantaan hoitosuunnitelman mukaisesti. Sairastuneen on tärkeää seurata itse omien kuntoutumistavoitteidensa saavuttamista. Lääkehoito jatkuu seurannan tulosten mukaisesti. Lääkkeetön hoito jatkuu koko eliniän. Lääkitys tablettina, pistoksena tai infuusiona. Annostelu kerran päivässä, viikossa tai kuukaudessa tai puolen vuoden tai vuoden välein. Lääkehoito on aina pitkäkestoinen. Hoitoa ei tule koskaan lopettaa ilman, että on keskustellut lääkärin kanssa.

Jaa somessa:

Sinua saattaa kiinnostaa