Osteoporoosista johtuvat nikamamurtumat

Osteoporoosi on sairaus, joka heikentää luustoa ja tekee sen hauraaksi, jolloin luu saattaa murtua pienenkin törmäyksen tai kaatumisen yhteydessä. Osteoporoosin aiheuttamat selkärangan nikamien murtumat ovat merkittävä syy kipuun ja liikuntarajoitteisuuteen – samalla ne ovat vahva tulevien murtumien ennustaja. Tästä huolimatta nikamamurtumat jäävät usein tunnistamatta ja niiden taustalla oleva syy jää hoitamatta – jättäen potilaat alttiiksi uusille luunmurtumille.

Yleisin osteoporoosin aiheuttama murtuma

  • Noin 50 % eurooppalaisista naisista ja 20 % yli 50-vuotiaista miehistä saa osteoporoottisen murtuman loppuelämänsä aikana.6
  • Nikamamurtumat ovat yleisimpiä osteoporoottisia murtumia.1-4
  • Nikamamurtumien esiintyvyys lisääntyy 50 ikävuoden jälkeen molemmilla sukupuolilla. Samassa väestössä esiintyvyys on naisilla suurempi kuin miehillä.7

Alidiagnosoitu ja huonosti hoidettu

  • Jopa 70% nikamamurtumista jää diagnosoimatta.9, 10
  • Selkärangan murtumien alidiagnostisointi aiheutuu monista eri syistä –mm. siksi, että sekä lääkäri että potilas eivät tunnista selkäkipua nikamamurtuman aiheuttamaksi tai siksi, että lääkäri ei yhdistä potilaan selkäkipua potilaan osteoporoosin riskitekijöihin eikä näin ollen ohjaa selkärangan kuvantamistutkimukseen.10
  • Vaikka murtuma näkyy röntgentutkimuksessa, radiologit eivät aina havaitse tai selkeästi raportoi nikamamurtumaa lausunnossaan. Niiden osuus on Euroopassa 29 %.

Vakava, henkeä uhkaava seuraus sairastuneille

  • Selkärangan murtumiin liittyy 8 kertaa korkeampi kuolleisuus.11, 12, 13
  • Nikamamurtumilla voi olla vakavia vaikutuksia terveyteen ja elämänlaatuun. Ne rajoittavat ihmisen arkipäiväistätoimintaa ja uhkaavat itsenäisyyttä.14
  • Nikamamurtumien seurauksia ovat selkärangan epämuodostuma ja pituuden lyheneminen, vaikea ja liikkumista rajoittava selkäkipu, liikkumattomuus, itsenäisyyden menettäminen, masennus, sairaalahoidon tarve, hengitysvaikeudet, refluksitauti ja muut ruoansulatuskanavan oireet sekä virtsan karkailu.15,16
  • Nikamamurtumilla on merkittäviä psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia, jotka johtavat usein masennukseen, itsetunnon menetykseen, kaatumisen pelkoon ja sosiaaliseen eristäytymiseen.17,18,19

Tulevien murtumien ehkäiseminen – varhainen tunnistaminen ja ajanmukainen osteoporoosin hoito on välttämätöntä!

  • Nikamamurtumat lisäävät paitsi uusien nikamamurtumien riskiä, myös muiden murtumien riskiä – mukaan lukien lonkkamurtumat.3, 8, 13, 21
  • Jopa 20 % nikamamurtuman saaneista naisista saa uuden murtuman vuoden kuluessa. Riski kasvaa nikamamurtumien määrän ja vakavuuden mukaan.21, 22
  • Osteoporoosin lääkehoito vähentää murtumariskiä 6-12 kuukauden kuluessa 50-80 %:lla.23
  • On tärkeää löytää nikamamurtuman saaneet henkilöt, joilla on osteopenia (osteoporoosin esiaste), ja jotka eivät muuten saisi osteoporoosin lääkehoitoa.24

Lähteet

1. Kanis JA, Johnell O, Oden A, et al. Long-term risk of osteoporotic fracture in Malmö. Osteoporosis Int. 2000;11:669-74.
2. Samelson EL, Hannan MT, Zhang Y, et al. Incidence and risk factors for vertebral fracture in women and men: 25-year follow-up results from the population-based Framingham study. J Bone Miner Res. 2006;21:1207-14.
3. Black DM, Arden NK, Palermo L, et al. Prevalent vertebral deformities predict hip fractures and new vertebral deformities but not wrist fractures. Study of Osteoporotic Fractures Research Group. J Bone Miner Res. 1999;14:821-28.
4. Klotzbuecher CM, Ross PD, Landsman PB, et al. Patients with prior fractures have an increased risk of future fractures: a summary of the literature and statistical synthesis. J Bone Miner Res. 2000;15:721-39.
5. Johnell O and Kanis JA. An estimate of the worldwide prevalence and disability associated with osteoporotic fractures. Osteoporos Int 2006; 17:1726.
6. Department of Health and Human Services. Bone health and osteoporosis: a report of the Surgeon-General, US Department of Health and Human Services, Office of the Surgeon General, Rockville (2004)
7. G. Ballane, J. A. Cauley, M. M. Luckey, G. El-Hajj Fuleihan. Worldwide prevalence and incidence of osteoporotic vertebral fracturesOsteoporosis International May 2017, Volume 28, Issue 5, pp 1531–1542. 8. Lindsay R, Silverman SL, Cooper C, et al. Risk of new vertebral fracture in the year following a fracture. JAMA 2001; 285:320.
9 Cooper C, Atkinson EJ, O’Fallen WM, Melton LJ 3rd.Incidence of clinically diagnosed vertebral fractures: a population based study in Rochester, Minnesota. J Bone Miner Res. 1992; 7:221-7.
10. Delmas PD, van de Langerijt L, Watts NB, et al. Underdiagnosis of vertebral fractures is a worldwide problem: the IMPACT study. J Bone Miner Res 2005; 20:557.
11. Cauley JA, Thompson DE, Ensrud KC, et al. Risk of mortality following clinical fractures. Osteoporosis Int. 2000; 11:556-61.
12. Kado DM, Browner WS, Palermo L, Nevitt MC, Genant HK, Cummings SR. Vertebral fractures and mortality in older women: a prospective study. Arch Intern Med. 1999;159(11):1215-20.
13. Jalava T, Sarna S, Pylkkänen L, Mawer B, Kanis JA, Selby P, et al. Association between vertebral fracture and increased mortality in osteoporotic patients. J Bone Miner Res. 2003;18(7):1254-60.
14. Hall SE, Criddle RA, Comito TL, Prince RL. A case-control study of quality of life and functional impairment in women with long-standing vertebral osteoporotic fracture. Osteoporos Int 1999; 9:508-515.
15. Lips P, Cooper C, Agnusdei D, et al. Quality of life in patients with vertebral fractures: validation of the Quality of Life Questionnaire of the European Foundation for Osteoporosis (QUALEFFO). Working Party for Quality of Life of the European Foundation for Osteoporosis. Osteoporos Int 1999; 10:150.
16. Life with Osteoporosis the Untold Story. Camerton: National Osteoporosis Society 2014.
17. Gold DT (2001) The nonskeletal consequences of osteoporotic fractures. Psychologic and social outcomes. Rheum Dis Clin North Am 2001; 27:255.
18. Robbins J, Hirsch C, Whitmer R, et al. The association of bone mineral density and depression in an older population. J Am Geriatr Soc 49:732.
19. Lyles KW. Osteoporosis and depression: shedding more light upon a complex relationship. J Am Geriatr Soc 2001; 49:827.
20. IOF Compendium of Osteoporosis (Edition 2017). International Osteoporosis Foundation https://www.iofbonehealth.org/compendium-of-osteoporosis
21. Melton LJ 3rd1, Atkinson EJ, Cooper C, O’Fallon WM, Riggs BL. Vertebral fractures predict subsequent fractures. Osteoporos Int 1999;10(3):214-21.
22. Reference is Johnell O, Oden A, Caulin F, Kanis JA. Acute and long-term increase in fracture risk after hospitalization for vertebral fracture. Osteoporos Int 2001; 12:207-214
23.  Clinical Guidance for the Effective Identification of Vertebral Fractures. National Osteoporosis Society (UK) November 2017. https://nos.org.uk/media/100017/vertebral-fracture-guidelines.pdf
24. Arboleya L, Diaz-Curiel M, Del Rio L, Blanch J, Diez-Perez A, Guanabens N, et al. Prevalence of vertebral fracture in postmenopausal women with lumbar osteopenia using MorphoXpress(R) (OSTEOXPRESS Study). Aging Clin Exp Res. 2010;22(5-6):419-26.