Osteoporoosi ja D-vitamiini

D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin imeytymiseksi suolistosta ja luuston rakennusaineiden saannin turvaamiseksi. Luusto ei ole kuitenkaan ainoa D-vitamiinin säätelykohde, sillä D-vitamiinin puutos aiheuttaa myös muun muassa lihasheikkoutta ja altistaa kaatumisille. D-vitamiini vaikuttaa luunmurtumien ehkäisyssä kahdella tavalla, jotka ovat luun kunnon ylläpito ja kaatumisten ehkäisy.

D-vitamiinin yksilöllisen annoksen tulisi perustua veren D-vitamiinipitoisuuden (kalsidioli) mittaukseen. Kalsidiolin (D-vitamiinin varastomuoto elimistössä) pitoisuus veressä kuvaa D-vitamiinin saannin riittävyyttä. Suomessa kalsidiolin viitearvot (normaaliarvot) ovat 40–80 nanomoolia litrassa (nmol/l), mutta luuston kannalta suositeltavat arvot ovat 75–120 nmol/l. Veren D-vitamiinipitoisuus tulisi määrittää osteoporoosia sairastavilta ja kaikilta murtumapotilailta aina ennen D-vitamiinin korvaushoidon aloittamista. Hoitotuloksen tarkastamista suositellaan aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua, jolloin D-vitamiinipitoisuus veressä on vakiintunut.

D-vitamiinia on vaikea saada riittävästi ravinnosta, mutta parhaita D-vitamiinin lähteitä ovat kalaruoat sekä D-vitamiinilla täydennetyt maitovalmisteet, margariinit ja levitteet. Lisäksi Suomessa auringosta ja ravinnosta saatava D-vitamiini ei yleensä riitä tyydyttämään elimistön D-vitamiinin tarvetta.


Lue lisää: Osteoporoosi ja luustoterveellinen ravitsemus

Takaisin sivulle Omahoito