Hyvä hoito

Osteoporoosin hyvä hoito sisältää ajoissa tehdyn diagnoosin, omahoidon ohjauksen ja tuen, lääkehoidon yksilöllisen tarpeen arvioinnin sekä säännöllisen seurannan.

Osteoporoosin varhaisdiagnostiikan tavoitteena ovat sairauden toteaminen ja vaikuttavan hoidon aloittaminen ennen ensimmäistä murtumaa. Murtumapotilaiden tunnistaminen on sekundaariprevention (uusien murtumien ehkäisyn ja osteoporoosin hoidon) kannalta keskeistä.

Osteoporoosin perushoito (riittävä kalsiumin, D-vitamiinin ja proteiinin saanti, monipuolinen liikunta sekä kaatumisen ehkäisy) on osa jokapäiväistä elämää, jonka tueksi tarvitaan monipuolista ruokavaliota ja riittävää lepoa.

Osteoporoosilääkityksen tarve ja kesto puolestaan ovat aina yksilöllisiä ja perustuvat henkilökohtaiseen murtumariskiin. Mahdollisen osteoporoosilääkityksen käytössä on tärkeää säännöllisyys ja pitkäjännitteisyys. Myös hyvä suuhygienia tulee huomioida. Luulääkityksen kesto on tavallisesti ainakin 3–5 vuotta (poikkeuksena teriparatidi). Lääkityksen tehoa tulisi seurata 2–3 vuoden välein luuntiheysmittauksella (DXA).

Osteoporoosin omahoito (perushoito ja tarvittaessa sen lisänä lääkehoito) jatkuu koko eliniän. Omahoidon tukena voivat olla läheiset ja vertaiset. Lisäksi on hyvä muistaa vastapaino arkiselle aherrukselle.

Lähde: Osteoporoosin Käypä hoito-suositus 2014.

Osteoporoosin Käypä hoito-suosituksen potilasversio on tilattavissa maksutta Luustoliitosta.

Luustoliitto järjestää kuntoutuspalveluita osteoporoosia sairastaville. Kuntoutuksen avulla on mahdollista saada tietoa ja tukea omahoidon toteuttamiseen. Kuntoutuksella voidaan myös vahvistaa omia voimavaroja osteoporoosin kanssa elämiseen.