Hyvä hoito

Osteoporoosin hyvä hoito sisältää ajoissa tehdyn diagnoosin, omahoidon ohjauksen sekä tuen, lääkehoidon yksilöllisen tarpeen arvioinnin ja säännöllisen seurannan.

Osteoporoosin varhaisdiagnostiikan tavoitteena ovat sairauden toteaminen ja vaikuttavan hoidon aloittaminen ennen murtumaa. Murtumapotilaiden tunnistaminen on sekundaariprevention kannalta keskeistä.

Osteoporoosin omahoito on osa jokapäiväistä elämää, jonka tueksi tarvitaan monipuolista ruokavaliota ja riittävää lepoa. Luustoterveyttä voi edistää itselle tärkeiden ihmisten ja vertaisten kanssa sekä heidän tukensa voimin. Tärkeää on myös muistaa vastapaino arkiselle aherrukselle. Osteoporoosin perushoito (mm. D-vitamiin, kalsium, proteiini, luuliikunta ja kaatumisen ehkäisy) jatkuu koko eliniän.

Luulääkityksen tarve ja kesto ovat aina yksilöllisiä sekä perustuvat henkilökohtaiseen murtumariskiin. Luulääkityksen käytössä on tärkeää säännöllisyys ja pitkäjännitteisyys. Myös hyvä suuhygienia tulee huomioida. Luulääkityksen kesto on tavallisesti ainakin 3–5 vuotta (poikkeuksena teriparatidi). Lääkityksen tehoa tulisi seurata 2–3 vuoden välein luuntiheysmittauksella (DXA).

Lähde: Osteoporoosin Käypä hoito-suositus 2014.

Osteoporoosin Käypä hoito-suosituksen potilasversio on tilattavissa maksutta Luustoliitosta.

Luustoliitto järjestää kuntoutuspalveluita osteoporoosia sairastaville. Kuntoutuksen avulla on mahdollista saada tietoa ja tukea omahoidon toteuttamiseen. Kuntoutuksella voidaan myös vahvistaa omia voimavaroja osteoporoosin kanssa elämiseen.