Osteoporoosin hyvä hoito

  1. Osteoporoosin riskipotilaiden tunnistaminen ja/tai murtumapotilaiden seulonta
  2. Osteoporoositutkimukset ja diagnosointi
  3. Osteoporoosin perushoidon ja tarvittaessa lääkehoidon aloitus sekä murtumien ja kivun hoito
  4. Omahoidon ohjaus ja kuntoutumisen tuki sekä seuranta
  5. Hoidon organisointi ja hoidon parantaminen

Osteoporoosin diagnostiikan tavoitteena ovat sairauden toteaminen ja vaikuttavan hoidon aloittaminen ennen ensimmäistä murtumaa. Murtumapotilaiden tunnistaminen on sekundaariprevention (uusien murtumien ehkäisyn ja osteoporoosin hoidon) kannalta keskeistä.

Osteoporoosin perushoito (riittävä kalsiumin, D-vitamiinin ja proteiinin saanti, monipuolinen liikunta sekä kaatumisen ehkäisy) on osa jokapäiväistä elämää, jonka tueksi tarvitaan monipuolista ruokavaliota ja riittävää lepoa.

Osteoporoosilääkityksen tarve ja kesto puolestaan ovat aina yksilöllisiä ja perustuvat henkilökohtaiseen murtumariskiin. Mahdollisen osteoporoosilääkityksen käytössä on tärkeää säännöllisyys ja pitkäjännitteisyys. Myös hyvä suuhygienia tulee huomioida. Luulääkityksen kesto on tavallisesti ainakin 3–5 vuotta (poikkeuksena teriparatidi). Lääkityksen tehoa tulisi seurata 2–3 vuoden välein luuntiheysmittauksella (DXA).

Osteoporoosin omahoito (perushoito ja tarvittaessa sen lisänä lääkehoito) jatkuu koko eliniän.

Hyvän hoidon kokonaisuuden perustana: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2014. Osteoporoosi Käypä hoito -suositus. Kohdennettu päivitys 29.6.2015, 18.4.2017 ja 14.2.2018.

Osteoporoosissa hoitamattomuuden hinta on korkea!

 

Osteoporoosi Käypä hoito -suosituksen potilasversio on tilattavissa maksutta Luustoliitosta.

Luustoliitto järjestää kuntoutuspalveluita osteoporoosia sairastaville. Kuntoutuksen avulla on mahdollista saada tietoa ja tukea omahoidon toteuttamiseen. Kuntoutuksella voidaan myös vahvistaa omia voimavaroja osteoporoosin kanssa elämiseen.