Olet täällä

Osteoporoosin riskitekijät

Perinnöllisen alttiuden lisäksi ikääntyminen, liikkumattomuus, yksipuolinen ravinto ja niukka kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, ravintoaineiden imeytymishäiriöt, monet sairaudet ja lääkkeet sekä tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö haurastuttavat luustoa. Jokainen voi arvioida omia osteoporoosin riskitekijöitä esimerkiksi Luustoliiton riskitekijäkartoituksen avulla.

1. Pienienerginen murtuma

Murtuma ei sinällään ole osteoporoosin riskitekijä, vaan seuraus. Murtuma itsessään on uuden murtuman riskitekijä. Kaatumisen tai vähäisen iskun seurauksena syntynyt tai toistuvat murtumat voivat olla merkki luun haurastumisesta, joten tällöin luuntiheysmittaukseen hakeutuminen on aiheellista.

2. Vanhemmilla tai sisaruksilla osteoporoosi tai murtumia

Perinnöllinen alttius osteoporoosille on suuri. Arvioiden mukaan jopa 60–80 % luustomme vahvuudesta on perintötekijöiden säätelemää. Näin ollen vanhemmilla tai sisaruksilla todettu osteoporoosi tai lonkkamurtumat ovat vahva riskitekijä.

3. Yli 65 vuoden ikä

Luun haurastuminen ja osteoporoottisten murtumien riski lisääntyvät ihmisen vanhetessa. Noin kaksi viidestä yli 50-vuotiaasta naisesta ja yksi seitsemästä miehestä saa ranne-, nikama- tai lonkkamurtuman jäljellä olevan elämänsä aikana. Lonkkamurtumien vaara yli kymmenkertaistuu 60-80 ikävuoden välillä.

4. Alipaino ja hento ruumiinrakenne

Painoindeksillä ja luun huippumassalla on positiivinen yhteys toisiinsa, koska luusto kuormittuu ja vahvistuu sitä enemmän mitä suurempi massa sillä on kannettavanaan. Suuri paino myös suojaa luustoa haurastumiselta, koska rasvakudoksessa muodostuu estrogeenia. Matala painoindeksi on lonkkamurtumien riskitekijä.

5. Aikaiset vaihdevuodet ja kuukautishäiriöt

Naissukupuolihormonilla eli estrogeenilla on luun hajoamista estävä ja siten luun vahvuutta säilyttävä vaikutus. Vaihdevuosissa estrogeenihormonin eritys vähenee ja luun hajoaminen kiihtyy. Aikaisten vaihdevuosien aiheuttamaa suurentunutta osteoporoosin riskiä voidaan vähentää hormonikorvaushoidolla.

Nuorilla tytöillä ja naisilla liiallinen ja toistuva laihduttaminen tai rankka urheiluharjoittelu voivat aiheuttaa estrogeenituotannon vähenemistä ja siitä johtuvia kuukautishäiriöitä. Pitkittynyt kuukautisten poisjäänti vaikuttaa luuston normaalin kehitykseen ja kasvuun sekä kiihdyttää luun hajoamista ja haurastumista.

6. Vähäinen liikunta ja liikuntakyvyn heikkeneminen

Luusto on elimistömme tukiranka, joka tarvitsee lujaksi kasvaakseen ja vahvana pysyäkseen säännöllistä ja riittävää kuormitusta. Liikkumattomuus lisää vaaraa sairastua osteoporoosiin, koska luun haurastuminen kiihtyy luustoon kohdistuvan kuormituksen puuttuessa. Vuodelevon tai raajaimmobilisaation (mikäli raajaa ei saa liikuttaa) aikana mineraalikato voi hohkaluussa olla jopa 1-2 % viikossa.

7. Kalsiumin ja D-vitamiinin puute

Kalsiumin vähäinen saanti voi lisätä osteoporoosin vaaraa. Jos ruokavalio sisältää niukasti kalsiumia, sitä irrotetaan luusta. Riittämätön D-vitamiinin saanti vähentää kalsiumin imeytymistä suolesta ja kiinnittymistä luustoon, jolloin seurauksena on luun haurastuminen.

8. Tupakointi

Tupakoitsijoilla on pienempi luumassa kuin tupakoimattomilla. Tupakointi haittaa luun huippumassan kehitystä nuorilla. Säännöllinen tupakointi lähes kaksinkertaistaa lonkkamurtuman riskin. Tupakointi voi myös estää estrogeenihoidon luustoa suojaavan vaikutuksen. Tupakoivilla naisilla vaihdevuodet alkavat yleensä aiemmin, mikä myös altistaa osteoporoosille.

9. Runsas alkoholinkäyttö

Alkoholin runsas käyttö hidastaa luun muodostusta, häiritsee D-vitamiinin ja kalsiumin aineenvaihduntaa sekä lisää murtumariskiä. Yli 3 annosta alkoholia päivässä kaksinkertaistaa lonkkamurtuman riskin. Alkoholin kohtuukäytöstä ei ole haittaa luustolle.

10. Osteoporoosia edistävä sairaus

Jotkut krooniset sairaudet voivat johtaa osteoporoosin kehittymiseen. Osteoporoosin vaaraa lisääviä sairauksia ovat esimerkiksi nivelreuma ja sen sukulaissairaudet, kilpirauhasen tai lisäkilpirauhasen sairaus, maksasairaus, munuaissairaus, epilepsia, insuliinidiabetes, syöpä, keliakia, vaikea laktoosi-intoleranssi, laajan suolistoleikkauksen jälkitila, anoreksia, aivohalvauses sekä estrogeenin, testosteronin tai D-vitamiinin puute.

11. Osteoporoosia edistävä lääkitys

Luiden haurastuminen ja vaaraa sairastua osteoporoosiin voivat lisätä mm. seuraavat lääkkeet:

  • yli 3 kk kestävä suun kautta käytettävä glukokortikoidihoito (kortisonilääkitys)
  • epilepsialääkkeistä fenytoiini ja karbamatsepiini
  • kilpirauhassyövän jälkihoitoon käytetty suuriannoksinen tyroksiini
  • rintasyövän hoitoon käytetty aromataasin estäjä
  • pitkäaikainen hepariinilääkitys