Olet täällä

Osteoporoosin omahoito ja D-vitamiini

     keski_k_kivet_dvitamiini.png
 

  • D-vitamiini auttaa kalsiumia imeytymään sekä auttaa parantamaan lihasvoimaa ja tasapainoa vähentäen siten kaatumisriskiä.
  • D-vitamiinia muodostuu iholla, kun kasvot ja käsivarret altistetaan kesäaikaan auringon UV-säteilylle 10–20 minuuttia päivittäin ilman suojavoidetta samalla varoen ihon palamista.
  • Vuodenaika, pohjoinen sijainti maapallolla, ihon pigmentti, ikääntyminen, aurinkovoiteen käyttö ja suojaava pukeutuminen voivat heikentää D-vitamiinin muodostumista iholla.
  • Ruuan D-vitamiinin lähteitä ovat mm. kala, munankeltuainen ja maksa. Lisäksi D-vitamiinia on lisätty useimpiin maitotaloustuotteisiin ja margariineihin.
  • Matala D-vitamiinitaso voi altistaa osteoporoosille, lapsilla vaikea puutos voi johtaa riisitautiin.
  • D-vitamiinilisän tarve on yksilöllinen.

D-vitamiininin saanti

D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin imeytymiseksi suolistosta ja luuston rakennusaineiden saannin turvaamiseksi. Luusto ei ole kuitenkaan ainoa D-vitamiinin säätelykohde, sillä D-vitamiini vaikuttaa ainakin 300 geeniin lähes kaikissa elimistön kudoksissa. D-vitamiinin puutos aiheuttaa  myös lihasheikkoutta ja altistaa kaatumisille. D-vitamiinin vaikuttaa luunmurtumien ehkäisyssä kahdella tavalla, jotka ovat luun kunnon ylläpito ja kaatumisten ehkäisy.

Tärkein D-vitamiinin muodoista on D3-vitamiini (eläinperäinen D-vitamiini), jota syntyy ihossa auringon ultraviolettisäteilyn (UVB-säteily) vaikutuksesta. D3-vitamiinia on merkittäviä määriä vain kalassa. D-vitamiinin määrä ilmoitetaan tai mikrogrammoina (µg, mikrogramma) tai kansainvälisinä yksikköinä (International Unit = IU). 10 mikrogrammaa (µg) = 400 IU. D2-vitamiinia (kasvisperäinen D-vitamiini) puolestaan esiintyy kasvikunnasta peräisin olevissa ravintoaineissa (mm. kantarellissa ja suppilovahverossa), mutta vain niin vähän, että täysin kasvisruokavaliota noudattavien tulee tavallisesti käyttää D-vitamiinivalmisteita.

D-vitamiinia on vaikea saada riittävästi ravinnosta, mutta parhaita D-vitamiinin lähteitä ovat kalaruoat sekä D-vitamiinilla täydennetyt maitovalmisteet, margariinit ja levitteet. Lisäksi Suomessa auringosta ja ravinnosta saatava D-vitamiini ei yleensä riitä tyydyttämään elimistön D-vitamiinin tarvetta.

Vanhuksilla ja erityisesti laitospotilailla on D-vitamiinipuute jo siitä syystä, että he oleskelevat kesäisinkin vähän auringossa ja myös silloin tavallisesti hyvin vaatetettuina. Lisäksi vanhusten D-vitamiinin saanti ihosta on alentunut auringossa. D3-vitamiinin tuotanto on 70-vuotiaalla enää vain noin 30 % nuoren henkilön tuotannosta. Muussa väestössä D-vitamiinin puute uhkaa niitä, jotka eivät käytä riittävästi D-vitaminoituja maitotuotteita ja ravintorasvoja. Luomutuotteisiin ei lisätä lainkaan D-vitamiinia. Maahanmuuttajien etniset ruokavaliot eivät välttämättä perustu maitoon tai suomalaisiin ravintorasvoihin eikä mahdollinen maahanmuuttajan tumma iho tuottaa Suomen auringossa D-vitamiinia yhtä hyvin kuin vaalea iho. Useat maahanmuuttajat peittävät myös kehonsa huolellisesti vaatetuksella.

Monilla suomalaisista D-vitamiinin saanti onkin riittämätöntä lähes ympäri vuoden. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana tutkimukset ja havainnot ovat korostaneet D-vitamiinin merkitystä elimistön toiminnoissa myös aikuisväestöllä. Suoritetuissa mittauksissa aikuisten ja ikääntyneiden D-vitamiinitasot ovat osoittautuneet oletettua matalammiksi. Tilanne on korjattavissa vain käyttämällä D-vitamiinilisää.

D-vitamiinin yksilöllisen annoksen tulisi perustua veren D-vitamiinipitoisuuden (kalsidioli) mittaukseen. Kalsidiolin (D-vitamiinin varastomuoto elimistössä) pitoisuus veressä kuvaa D-vitamiinin saannin riittävyyttä. Suomessa kalsidiolin viitearvot (normaaliarvot) ovat 40–80 nanomoolia litrassa (nmol/l), mutta luuston kannalta suositeltavat arvot ovat 75–120 nmol/l. Veren D-vitamiinipitoisuus tulisi määrittää osteoporoosia sairastavilta ja kaikilta murtumapotilailta aina ennen D-vitamiinin korvaushoidon aloittamista. Hoitotuloksen tarkastamista suositellaan aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua, jolloin D-vitamiinipitoisuus veressä on vakiintunut.

Jokaisen osteopeniaa/osteoporoosia sairastavan ja/tai 60 vuotta täyttäneen suomalaisen tulisi käyttää D-vitamiinilisää vähintään 20 μg vuorokaudessa ympäri vuoden. Tämän hetken tietämyksen mukaan 50-100 µg D-vitamiinia on turvallinen annos päivässä ja joskus tarpeen. D-vitamiinin annoksen määrittämisessä tulee nimittäin ottaa huomioon yksilöllinen tarve, kuten veren kalsidiolin taso ennen talvikautta, painoindeksi, ikä ja auringonvalon saanti (mm. ulkoilu ja pukeutuminen kesällä, ihonväri).

D-vitamiinin antamisella voidaan yhdessä kalkkivalmisteiden kanssa ehkäistä luuston haurastumista eli osteoporoosia sekä hoitaa jo kehittynyttä osteoporoosia ja siitä johtuvia vaivoja. Osteoporoosin ehkäisemisellä ja hoitamisella voidaan selvästi vähentää mm. luunmurtumien saamista kaatumisten yhteydessä. D-vitamiinin on havaittu myös parantavan vanhuksilla lihasvoimaa ja vähentävän huimaustaipumusta. Lisäksi D-vitamiinin arvellaan vaikuttavan ehkäisevästi joidenkin syöpäkasvaimien kehittymiseen ja vähentävän herkkyyttä joidenkin virusten ja bakteerien aiheuttamille tartunnoille sekä olevan yhteydessä verenpaineeseen.

Lähteenä mm. Ilari Paakkari. D-vitamiini. Lääkärikirja Duodecim. (29.4.2013)