Olet täällä

Osteoporoosi

Luusto uusiutuu koko elämän ajan. Luiden vähittäinen haurastuminen on osa normaalia ikääntymistä. Terveessä luussa hajottaja- ja rakentajasolujen työskentely on tasapainossa. Osteoporoosissa luun aineenvaihdunta on seuraava:

  1. Luun hajottajasolut kiinnittyvät luun pintaan.
  2. Hajottajasolut hajottavat normaalia enemmän luuta ja muodostavat normaalia suuremman onkalon.
  3. Luun rakentajasolut muodostavat uutta luuta vähemmän kuin sitä on hajotettu.
  4. Luun hajoaminen on suurempaa kuin luun muodostuminen.

Osteoporoosi luustossa kuvasarja Piirros Ilmo Anundi_2.jpg
Piirros: Ilmo Anundi

Luuston tavanomaista runsaampaa haurastumista kutsutaan osteoporoosiksi. Tällöin luun lujuus on alentunut, luun rakenne heikentynyt ja murtumariski lisääntynyt. Osteoporoosin esiastetta kutsutaan osteopeniaksi, jolloin luun lujuus on jonkin verran alentunut. Luun lujuutta kuvastaa sen määrä (tiheys) ja laatu. Osteoporoosi todetaan luuntiheysmittauksella (DXA).

Vaikka osteoporoosi on yleisintä ikääntyneillä, voi osteoporoosia esiintyä kaikenikäisillä naisilla ja miehillä. Suurin riski sairastua osteoporoosiin on vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. Estrogeenituotannon hiipuminen vaihdevuosi-iässä kiihdyttää luumassan menetystä. Miehillä luumassa pienenee hitaammin.

Osteoporoosi ei aina anna ennakko-oireita vaan se kehittyy yleensä hitaasti vuosien mittaan. Usein vasta pienenerginen murtuma on sairauden ensimmäinen merkki. Pienienergisellä murtumalla tarkoitetaan murtumaa, joka on syntynyt kaatuessa samalta tasolta tai putoamisesta alle metrin korkeudelta. Pituuden lyhentyminen (> 5 cm), ryhtimuutokset (rintarangan kaarevuus lisääntyy) ja luustoperäiset kivut voivat olla merkkejä osteoporoosista. Osteoporoosin riskitekijöitä voidaan kartoittaa ja arvioida.

Osteoporoosi voidaan jaotella primaariin ja sekundaariseen osteoporoosiin.

Primaari osteoporoosi (ei yhtä selvää syytä)

  • Vaihdevuosien jälkeinen osteoporoosi
  • Ikääntymisen myötä syntyvä osteoporoosi
  • Sukuhormonien puute
  • Perinnöllinen alttius

Sekundaari osteoporoosi (osoitettavissa jokin selvä syy)

  • Sairaus esim. hormonihäiriö, keliakia, reuma, kilpirauhasen sairaus, diabetes
  • Lääkitys esim. pitkäaikainen kortisonihoito, syöpähoidot

Suomessa on arviolta noin 300 000 henkilöä, joilla on osteoporoosi. Lisäksi arvioilta noin 300 000 henkilöllä on osteopenia. Vuosittain tapauhtuu noin 35 000–40 000 murtumaa, joista yli 6 000 on lonkkamurtumia. Yli 50-vuotaista naisista arvioilta joka 3. ja miehistä joka 5. saa murtuman, jonka taustalla on osteoporoosi. Tavallisimpia murtumia ovat ranne- ja reisiluun kaulan murtumat sekä selkänikamien luhistumat, jotka voivat aiheuttaa huomattavaakin pituuden lyhentymistä. Lisäksi murtuman jälkeen riski saada uusi murtuma on 2-4-kertainen verrattuna henkilöön, jolla murtumaa ei ole ollut. Murtumat aiheuttavat ihmillistä kärsimystä, toimintakyvyn alemista ja kustannuksia. Luustoterveydestä voi kuitenkin huolehtia sekä osteoporoosia voi ennaltaehkäistä ja hoitaa ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Lähteet:
Duodecim 2014. Osteoporoosin Käypä hoito -suositus.

Eisman, Bogoch, Dell, Harrington, McKinney, McLellan, Mitchell, Silverman, Singleton & Siris 2012. Making the First Fracture the Last Fracture: ASBMR Task Force Report on Secondary Fracture Prevention.  Journal of Bone and Mineral Research, Vol. 27, No. 10, 2039–2046.