Olet täällä

Luulääkkeet

Sivua päivitetään parhaillaan.
 

Luulääkityksen tarve ja kesto ovat aina yksilöllisiä sekä perustuvat henkilökohtaiseen murtumariskiin. Luulääkityksen käytössä on tärkeää säännöllisyys ja pitkäjännitteisyys. Myös hyvä suuhygienia tulee huomioida. Luulääkityksen kesto on tavallisesti ainakin 3–5 vuotta (poikkeuksena teriparatidi). Lääkityksen tehoa tulisi seurata 2–3 vuoden välein luuntiheysmittauksella (DXA).

Jos muu omahoito, muttei varsinaista luulääkitystä, DXA tulisi toistaa 2-5 vuoden välein.

Luulääkityksen vaihtoehdot:

  • Bisfosfonaatit:
    Alendronaatti (tabletti kerran viikossa tai päivittäin)
    Risedronaatti (tabletti kerran viikossa)
    Ibandronaatti (tabletti kerran kuussa)
    Tsoledronihappo (suonensisäinen infuusio kerran vuodessa)
     
  • Strontiumranelaatti (annosjauhe nesteeseen sekoitettuna päivittäin), vaikuttaa sekä luun hajoamista estävästi että luun rakentumista kiihdyttävästi
     
  • Denosumabi (injektio 6 kuukauden välein)
  • Teriparatidi: lisäkilpirauhashormonin tavoin vaikuttava, pistoksena ihon alle päivittäin 24 kuukauden ajan, tämän jälkeen tarvitaan luun hajoamista estävä lääkitys jatkohoitona
     
  • Hormonihoidot: estrogeeni, testosteroni:vain miehen sukurauhasten vajaatoimintaan liittyvän osteoporoosin hoitoon, anaboliset steroidit: ei tutkimusnäyttöä murtumia estävästä vaikutuksesta,annetaan pistoksina lihakseen muutaman viikon välein

Hoidon kesto:

  • Perushoito (mm. D-vitamiin, kalsium, proteiini, luuliikunta ja kaatumisen ehkäisy) jatkuu koko eliniän
  • Bisfosfonaattilääkitys: yleensä 5 vuotta, sitten lääketauko
  • Teriparatidilääkitys: 24 kk
  • Raloksifeeni, Denosumabi, Estrogeeni, Testosteroni, Strontiumranelaatti voivat jatkua ilman taukoja

Lisää lääkkeistä:

Bisfosfonaatit (alendronaatti, etidronaatti, risedronaatti, ibandronaatti ja tsoledronihappo) ovat pitkäaikaisesti luustoon sitoutuvia luulääkkeitä, joita otetaan valmisteesta riippuen tabletteina kerran päivässä, kerran viikossa, kerran kuukaudessa tai kerran vuodessa. Ibandronaattia voidaan antaa myös laskimonsisäisenä injektiona 3 kuukauden välein. Tsoledronihappo annostellaan laskimonsisäisenä infuusiona kerran vuodessa.

Estrogeeni on hyväksi naisen luustolle. Hormonikorvaushoidon asemasta on kuitenkin keskusteltu paljon, koska se voi lisätä naisen rintasyöpäriskiä. Estrogeenia voidaan käyttää luunmurtumien ehkäisyyn, jos samanaikaisesti tarvitaan hoitoa myös vaihdevuosioireisiin. Potilaan mielipide on tärkeä mietittäessä estrogeenihoidon aloitusta ja hoidon kestoa. Estrogeenia voidaan käyttää tabletteina, laastarina tai geelinä.

Miehillä voidaan käyttää myös testosteronia, mikäli on todettu sukuhormonituotannon vajaus.

Suurin osa osteoporoosilääkkeistä on vaikutusmekanismiltaan luun hajoamisen estäjiä. Jauhemuotoinen strontiumranelaatti on päivittäin otettava lääke, jolla on sekä luun hajotusta estävää että rakentumista edistävää vaikutusta.

Lisäkilpirauhashormonivalmisteet (teriparatidi, 1-84-PTH) vaikuttavat uutta luuta rakentavasti ja jopa korjaavat hohkaluun rikkoontunutta verkkorakennetta. Nämä lääkkeet soveltuvat erityisesti vaikean osteoporoosin hoitoon ja ne annostellaan päivittäisinä pistoksina ihon alle joko 18 kuukauden ajan (teriparatidi) tai korkeintaan kahden vuoden ajan (1-84-PTH).

Denosumabin vaikutuksesta luun hajottajasolujen muodostumien ja toiminta vähenevät ja luun hajoaminen hidastuu. Luun uusiutuminen tasapainottuu ja pitkien luiden kuoriluu sekä nikamien hohkaluu vahvistuvat ja luiden kestävyys lisääntyy. Denosumabi annostellaan ihonalaisena injektiona kahdesti vuodessa.

Lähde: Duodecim 2014. Osteoporoosin Käypä hoito -suositus.