Olet täällä

Osteoporoosi

Luukudos elää koko ajan, kun vanhaa luuta hajoaa ja uutta syntyy tilalle. Luun määrä kasvaa 20–30-vuotiaaksi asti ja säilyy melko muuttumattomana aina nelikymppiseksi asti, jonka jälkeen luun määrä pienenee vähitellen. Luiden vähittäinen haurastuminen on osa normaalia ikääntymistä, kun uutta luuta syntyy vähemmän kuin mitä on hajotettu.

Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun tiheys ja laatu ovat heikentyneet niin, että se altistaa murtumille. Osteoporoosin ensimmäinen oire on yleensä luunmurtuma ja siihen liittyvä kipu. Nikamamurtumat eivät aina ole edes kivuliaita, vaan ne voidaan todeta sattumalta tai huomata esimerkiksi pituuden lyhentymisenä. Jos henkilöllä on jo ollut osteoporoosiin liittyvä (osteoporoottinen) luunmurtuma, riski saada uusi murtuma on 2–4 kertaa suurempi kuin muilla.

Osteoporoosin taustalla oleva luun uusiutumisprosessi:

  1. Luun hajottajasolut kiinnittyvät luun pintaan.
  2. Hajottajasolut hajottavat normaalia enemmän luuta ja muodostavat normaalia suuremman onkalon.
  3. Luun rakentajasolut muodostavat uutta luuta vähemmän kuin sitä on hajotettu.
  4. Luun hajoaminen on suurempaa kuin luun muodostuminen.

keski_Osteoporoosi_kuvasarja.jpg

Lähde: Osteoporoosin Käypä hoito - suositus, 2014.