Osteosaurus

OsteosaurusNimi: Osteosaurus lujensis
Ikä: 188 002 002 vuotta
Harrastukset: Naruhyppely, auringonotto, maidonjuonti

Tsau kaikki!

Nimeni on Osteosaurus ja olen omien laskujeni mukaan tsiljoona vuotta vanha. Luuni ovat edelleen timantinlujat, sillä olen hoitanut luustoani aina mallikkaasti. Syön paljon maitoa ja maitovalmisteita päivittäin ja tykkään liikkumisesta.

Faktaa Osteosauruksista

Sukupuu:

Osteosaurus kuuluu kävelytaitoisten ja älylliseltä tasoltaan kehittyneimpien dinosaurusten alaryhmään.

Koko:

Osteosaurus voi kasvaa säkäkorkeudeltaan jopa yli kymmenmetriseksi ja painaa jopa 5 tonnia. Miniosteosaurukset ovat säkäkorkeudeltaan noin 30 cm, ja niitä tavataan kaikkialla maailmassa.

Elinikä:

Osteosaurus voi elää tsiljoonia vuosia vanhaksi. Se ei kuitenkaan selviä ilman maitoa viikkoa kauempaa aikaa.

Esiintyvyys:

Eläviä osteosauruksia ei ole todistettavasti tavattu ainakaan pariin tuhanteen vuoteen. Tutkijat eivät ole kuitenkaan aivan varmoja onko laji kuollut kokonaan sukupuuttoon. Hyväkuntoisia Osteosauruksen luita on löydetty useiden arkeologisten kaivausten yhteydessä. Tutkijat ovat arvelleet, että esi-isämme ovat pitäneet osteosauruksia lemmikkeinä.

Levinneisyys:

Kaikki maat joissa on maitoa tai maitovalmisteita saatavilla ja joissa aurinko paistaa edes muutaman kuukauden aikana vuodessa, kuten esimerkiksi Suomessa.

Tarina Osteosauruksesta

Kaikkihan meistä tietävät mikä on - tai oikeastaan oli- dinosaurus. Niiden luita on nähtävillä mm. eläintieteellisissä museoissa ja uusia saurusluita löytyy maailmalta kaiken aikaa. Vaan kukapa tietää mikä on Osteosaurus? Noh - ainakin nimen merkitys selviää samaan tapaan kuin enkun tunnilla eli "johtamalla " sanoja. Osteo-sana viittaa nimittäin luuhun. Ja saurus on saurus. Ystävämme voisi siis suomenkieliseltä nimeltään olla vaikkapa Luusaurus.

Okei. Tähän asti juttu lienee yleisesti tunnettua ja hallittua tietoa. Ainakin meidän saurusharrastajien piirissä. Sitä vastoin huomattavasti vähemmän tunnettu tosiasia on se, että saurukset ja vallankin tämä Osteosaurus oli varsin perso maidolle. Ja maitotuotteille kaiken kaikkiaan. Erityisesti Osteosaurus piti rasvattomasta maidosta ja auringonkukkajugurtista. Piimä ja viilit olivat myös ok. Hampurilaisista Osteosaurus söi vain juuston. Vähän yksipuolista vai? Tokihan se nyt söi muutakin kuten kasviksia, kalaa jne. Vitamiinitarvettaan se hoiteli ottamalla aurinkoa, josta se sai vallankin luustolleen tärkeää D-vitamiinia. Apteekit nimittäin olivat siihen aikaan avoinna vain torstai-iltapäivisin silloin kun aurinko oli pilvessä. Pilvessä ei taivas ollut koskaan, kas kun pilviä ei vielä oltu keksitty. Aurinkoa siis riitti. Ja sitä D-vitamiinia.

Silloin kun Osteosaurus ei syönyt, ottanut aurinkoa tai nukkunut se hölkkäsi tai hyppi narua Mammutti kaverinsa ja anakonda-käärmeen kanssa. Naruhyppelystä tykkäsivät kovasti kaikki muut paitsi anakonda. Se nimittäin toimi naruna. Tämäkin pomppiminen vahvisti luita ja syytä olikin. Pitäähän niiden pitää koossa tämä viiden tonnin keijukainen. Ja hyvin pitivätkin.

Ai että miksi ne saurukset sitten kuolivat sukupuuttoon kun olivat kerran niin kovia luita vähän joka asiassa? Ilmiselvä juttu. Maito loppui ja D-vitamiinin saanti vaikeutui. Ei pitkäksi aikaa mutta kumminkin. Ensin lehmät menivät lakkoon ja meijereistä loppuivat raaka-aineet. Sitten joku meni keksimään pilvet, jolloin aurinko näyttäytyi vain silloin tällöin. Niin kuin nykyäänkin.

Mutta! Pointti tulee tässä. Luut jäivät. Ne ovat säilyneet tsiljoonia vuosia haurastumatta. Ja kuka sitä tietää ovatko aivan kaikki Osteosauruksetkaan sukupuuttoon kuolleet. Ehkä ne ovat vähän vain muuttaneet olomuotoaan. Liikkumalla ja järkevästi syömällä meissä jokaisessa voi asua pieni nykypäivän Osteosaurus, joka on kova luu läpi elämänsä.

 

Luujono