Olet täällä

Ruokatottumukset

Ruokatottumusten perusta luodaan jo lapsena, joten aikuisten vastuulla on luoda lapselle suotuisa ympäristö terveellisten ja monipuolisten ruokatottumusten oppimiseen. Lapsilla ruokatottumusten muotoutumista ohjaavat fysiologiset tekijät, ruokaan liittyvät kokemukset ja tunteet sekä ruokailuympäristö.

Kello päivänrytmiLasten ruokahalu voi vaihdella päivien ja kausien mukaan paljonkin. Ruokahaluun vaikuttavat mm. kasvunopeus, ulkoilun määrä, päivärytmi, uni ja terveydentila. Lapset kasvavat yksilölliseen tahtiin, joten samanikäisten lastenkin erot voivat olla huomattavan suuria. Sairastuminen aiheuttaa tilapäistä ruokahaluttomuutta, joka palautuu lapsen tervehtyessä.

Lapselle saattaa tulla lyhyitä kausia, jolloin hän syö hyvin yksipuolisesti, vaikka tarjolla olisikin monipuolinen valikoima. Tällöin ei ole syytä huolestua riittämättömästä ravintoaineiden saannista, sillä elimistön varastot turvaavat ravintoaineiden tarpeen saannissa esiintyvän luontaisen vaihtelun mukaan.

Lapsella ei ole luontaista kykyä valita terveellisiä ruoka-aineita, joten aikuiset voivat vaikuttaa lapsen valintoihin tarjoamalla ravitsevia ruokia vaihtelevasti. Lapsella ruoan valintaan vaikuttavat eniten ruokien tuttuus sekä luontainen mieltymys makeaan. Tutuista ja toistuvasti tarjottavista ruoista tulee lapsen lempiruokia, mutta uusia ruokia hän vierastaa. Toisaalta luontainen kokeilunhalu ja uutuudenviehätys kehittävät lapsen ruokavaliota monipuolisemmaksi. Varautuneisuutta uutta ruokaa tai makua kohtaan voidaan poistaa tarjoamalla sitä ensimmäisellä kerralla ns. tutustumisruokana pieninä annoksina useita kertoja saman viikon aikana. Uusi ruoka kannattaa tarjota yhdessä tutun ruoan kanssa. Lapsi tarvitsee keskimäärin 10-15 maistamiskertaa oppiakseen pitämään uudesta ruoasta. Kun lapselle antaa aikaa maistella, haistella ja totutella uuteen ruokaan hänelle sopivassa tahdissa pakottamatta, hän oppii pitämään erilaisista ruoista.Lapsella syöminen ja tunteet kulkevat käsi kädessä.

Jos ruokailutilanteeseen liittyy epämiellyttäviä kokemuksia, lapselle voi kehittyä ruokaa kohtaa vastenmielisyys eli aversio. Aversio voi syntyä esimerkiksi pahoinvoinnin tai syöntipakon seurauksena, ja usein aversiot säilyvät jopa aikuisikään saakka. Aversioita voidaan vähentää samoilla keinoin kuin uusiin ruokiin tutustumista eli harjoittelemalla syömään aversioruokaa pieniä määriä kerrallaan toistuvasti. Toisaalta vanhempien on hyvä muistaa, ettei epämiellyttäviä kokemuksia tai kiukunpuuskia tulisi lievittää herkkujen syömisellä. Jos herkkuja käytetään lievittämään pettymyksiä tai ikäviä tunteita, lapsi oppii lohtusyömisen mallin, josta voi olla vaikea päästä eroon myöhemmällä iällä.

Lapsen ruokatottumusten kehittymiseen vaikuttaa paljon myös mallioppiminen lähiympäristöstä. Hoitopaikan ruokailutilanteet, vierailut mummolassa tai leikkitovereiden luona sekä läheisten aikuisten puheet ruoasta ja syömisestä lasten kuullen vaikuttavat hänen käsityksiinsä ja asenteisiinsa. Lasten kuullen tulisikin välttää puheita syömiseen liittyvistä negatiivista asioista kuten painohuolista tai ruokien arvottamisesta hyviin ja huonoihin. Vanhemmat voivat omalla esimerkillään kannustaa lasta kokeilemaan erilaisia ruokia ja tekemään terveellisiä valintoja.

Lapselle on hyvä tarjota mahdollisuus osallistua ruokaostosten tekemiseen ja ruoan valmistukseen, jolloin lapsi saa myönteisiä kokemuksia ruokaan ja ateriointiin liittyen. Samalla hän tutustuu uusiin ruoka-aineisiin ja innostuu kokeilemaan niitä. Lapsen voi ruokaostoksilla antaa valita mieleisensä vaihtoehto tuotevalikoimasta tai hän voi auttaa ostosten keräämisessä esimerkiksi punnitsemalla hedelmiä ja kasviksia. Salaatin valmistaminen ja pöydän kattaminen ovat lapselle sopivia aterian valmistelutehtäviä.