Olet täällä

D-vitamiini

D-vitamiini on rasvaliukoinen ja varastoituu elimistöön. Riittävä D-vitamiinin saanti auttaa luustoa pysymään kunnossa auttaessaan kalsiumia imeytymään. Luusto ei ole kuitenkaan ainoa D-vitamiinin säätelykohde. D-vitamiini vaikuttaa ainakin 300 geeniin lähes kaikissa elimistön kudoksissa. D-vitamiinin puutos aiheuttaa esimerkiksi myös lihasheikkoutta ja altistaa kaatumisille. D-vitamiinin merkitystä korostaa se, että se vaikuttaa kahdella tavalla luunmurtumien ehkäisyssä – sekä luun kunnon ylläpidossa että kaatumisten ehkäisyssä.

Kesäaikaan Suomessa D-vitamiinia syntyy iholla auringon valon avulla. Ravinnosta parhaita D-vitamiinin lähteitä ovat kalaruoat sekä D-vitamiinilla täydennetyt maitovalmisteet, margariinit ja levitteet. Matalaan D-vitamiinin (kalsidioli) pitoisuuteen veressä liittyy lisääntynyt luunmurtumien ja kaatumisten vaara. Suomessa auringosta ja ravinnosta saatava D-vitamiini ei yleensä riitä tyydyttämään elimistön D-vitamiinin tarvetta, ja valtaosalla suomalaisista D-vitamiinin saanti onkin riittämätöntä lähes ympäri vuoden. Tilanne on korjattavissa vain käyttämällä D-vitamiinilisää. Jokaisen 60 vuotta täyttäneen suomalaisen tulisi käyttää D-vitamiinilisää vähintään 20 μg vuorokaudessa ympäri vuoden. Verikokeella mitattavan D-vitamiinipitoisuuden tulisi olla luuston kannalta yli 50 nmol. Tämän saavuttamiseksi päivittäinen D-vitamiinin korvaushoidon yksilöllinen annos voi vaihdella välillä 20–50 μg/vrk.

D-vitamiinin yksilöllisen annoksen tulisi perustua veren D-vitamiinipitoisuuden (kalsidioli) mittaukseen. Veren D-vitamiinipitoisuus tulisi määrittää osteoporoosia sairastavilta ja kaikilta murtumapotilailta aina ennen D-vitamiinin korvaushoidon aloittamista. Hoitotuloksen tarkastamista suositellaan aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua, jolloin D-vitamiinipitoisuus veressä on vakiintunut.

 

Lisää tietoa D-vitamiinista muualta:

Paakkari, Ilari. D-vitamiini. Lääkärikirja Duodecim. (29.4.2013)

Hannuksela, Matti. D-vitamiini ja UV-säteily. Hyvä, paha aurinko. (22.1.2009)

Forsius, Arno. D-vitamiinin puutos ja riisitauti. 2002 (lisäyksiä 2003 ja 2009)