Olet täällä

Tiedote

Suomen Luustoliitto:
D-vitamiinitason mittaus yhtä yleiseksi kuin kolesterolitason mittaus 

D-vitamiinilla on elintärkeä merkitys luuston ja lihasten terveyden ja toiminnan kannalta.

Valtaosalla suomalaisia on lähes ympäri vuoden D-vitamiinin puutos.

D-vitamiinin lisäanto on turvallinen ja jokaisen toteutettavissa oleva osteoporoosin ja osteoporoottisten murtumien ehkäisykeino.

Riittävä D-vitamiinin annos on yksilöllinen. Siihen vaikuttavat luuston kunto, ikä, painoindeksi, ihon väri ja auringon saanti. Tärkein D-vitamiinin annokseen vaikuttava tekijä on sen aineenvaihduntatuotteen kalsidiolin pitoisuus seerumissa.  Luuston terveyden kannalta kalsidiolin tavoitearvo on 75–100 nmol/l.

Tämän saavuttamiseksi D-vitamiinin yksilöllinen annos voi vaihdella välillä 20–50 µg (800–2000 KY)/vrk. Annosta 50 µg (2000 KY)/vrk pidetään kansainvälisesti, suomalaisen Käypä hoito –suosituksen ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksen mukaan turvallisena annoksena.  Suomalaisten laboratorioiden usein ilmoittama D-vitamiinin tavoitepitoisuus seerumissa (40–80 nmol/l) on kansainvälisen mittapuun mukaan liian alhainen ja osoitus riittämättömästä D-vitamiinin saannista. Vastaava maapallon aurinkoisten alueiden asukkaiden viitearvo on tyypillisesti 60–160 nmol/l. 

Osteoporoosiliitto suosittaa D-vitamiinipitoisuuden (kalsidiolin) määrittämistä osteoporootikoille ja kaikille murtumapotilaille aina ennen D-vitamiinin korvaushoidon aloittamista ja hoitotuloksen tarkistamista aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua, jolloin D-vitamiinipitoisuus veressä on vakiintunut. Koska alhainen D-vitamiinin (kalsidioli) pitoisuus veressä liittyy lisääntyneeseen luunmurtumien ja kaatuilemisen vaaraan, sitä tulee mitata yhtä yleisesti kuin veren kolesterolipitoisuutta. D-vitamiinin korvaushoidon yksilöllisen annoksen tulee aina perustua veren D-vitamiinipitoisuuden mittaukseen.

Lisätietoja: Olli Simonen, puheenjohtaja, Suomen Osteoporoosiyhdistys
p. 044 308 0306 / olli.simonen@fimnet.fi